Kauko Röyhkä muistelee jälleen sosiaalisessa mediassa menneitä. Röyhkä on kirjoittanut Facebook-kanavallaan pitkiä tarinoita uransa alkuvaiheen julkaisuista, kuten Steppaillen-debyyttialbumista sekä Lauralle-levystä. Nyt muisteluvuorossa on miehen kolmas pitkäsoitto Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (1982), josta Röyhkällä ei ole kovin lämpimiä muistoja.
”Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet. Omasta mielestäni tämä on huonoin albumini. Ennen kaikkea siinä häiritsevät typerät lyriikat, jotka yrittävät olla nokkelia ja rajuja. Se oli minulle hyvä opetus. Ymmärsin, ettei kannata yrittää liikaa, vaan keskittyä biisien melodiaan ja tunnelmaan”, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:
”Levyn äänityssessio oli myös kaoottinen. Oulun ensimmäinen studio oli vasta perustettu. Se sijaitsi omakotitalossa keskellä Kaakkurin haja-asutusaluetta. Lattialla oli yhä lautakasoja.”
Röyhkä kertoo, että myös hänen bändikokoonpanonsa oli jokseenkin hajanainen, kun osa soittajista ei oikein päässyt sisälle koko Kauko Röyhkä -juttuun vaan ”halusi mieluummin soittaa amerikanrokkia”. Kun levytykset etenivät, alkoi tekijöillekin kirkastua, etteivät asiat menneet kuten piti.
”Levytyksestä muistan parhaiten japanilaistyylisen Mimion, jota en saanut millään haltuun. Biisi on hieno, mutta sen laulusuoritus on epäonnistunut. Tajusimme, että koko levy on menossa pahasti pieleen, ja yksi toisensa jälkeen livistimme rikospaikalta. Riku [Mattila] meni uuden tyttöystävänsä luo Helsinkiin ja minä painuin Tukholmaan, jossa silloinen tyttöystäväni työskenteli sairaalassa”, Röyhkä kertoo.
Muusikot suhtautuivat levyyn niinkin vähättelevästi, että basisti Jari Paulamäki vei Röyhkän mukaan oman vapaakappaleensa divariin. ”Levy oli divarin näyteikkunassa ennen kuin se oli edes ehtinyt kauppoihin”, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:
”Syksyllä -81 teimme vain yhden keikan. Se oli Hovinarri-nimisessä ravintolassa Oulussa. Paikalla oli kourallinen ihmisiä, jotka vielä jaksoivat uskoa meihin. Keikan jälkeen seisoin Rikun kanssa Oulun rautatieasemalla. Olimme menossa etelään, hän Helsinkiin ja minä Turkuun. Talven ensimmäiset lumihiutaleet leijuivat alas taivaalta. Välttelimme katsomasta toisiamme. Näytti siltä, että Kauko Röyhkän tarina olisi lopussa.”
Lue koko tarina alta: