Milloin sinusta tuli tuollainen harmiton hippi, kysyi fani Nick Cavelta – laulajalta hiljentävä vastaus

31.1.2023 15:07

Nick Cave on ottanut asiakseen vastailla kaikenlaisiin fanien lähettämiin kysymyksiin Red Hand Files -palstallaan, ja armoitettu lyyrikko on vastaustensa perusteella osoittanut vahvoja seestymisen merkkejä. Jos nuorempi Cave oli arvaamaton musiikkitoimittajien kauhu ja kiivasluontoinen ärhentelijä, nykyään Caven voi kuvitella istuvan isoisämäisesti nojatuolissa takkatulen loimussa kirjoittamassa vastauksia verkkaiseen tahtiin.

Ilmeisesti muutos ei miellytä kaikkia, sillä Cave vastasi hiljattain melko provosoivaan kysymykseen. ”Milloin sinusta tuli tuollainen harmiton hippi? Iloa, rakkautta, rauhaa. Yöks! Missä on kaikki raivo ja viha? Näiden vastausten lukeminen on viime aikoina tuntunut samalta kuin kuuntelisi vanhan papin jaarittelevan jumalanpalveluksessa”, yhdysvaltalainen Ermine kysyy.

Caven vastaus on varsin rauhallinen, hillitty ja hiljentävä. Laulaja toteaa muuttuneensa huomattavasti poikansa Arthurin kuoleman myötä. Arthur Cave kuoli vuonna 2015 tapaturmassa Englannin Brightonissa. Hän oli 15-vuotias.

”Asiat muuttuivat, kun poikani kuoli. Minä muutuin. Oli se sitten hyväksi tai ei, se raivo josta puhut menetti viehätyksensä, ja kukaties minusta tuli harmiton hippi. Viha ei tuntunut enää kiinnostavalta”, Cave kirjoittaa.

”Aiemmin istuin omissa oloissani, vihaisena maailmalle ja halveksien sen asukkaita ja luulin, että ylenkatseeni merkitsi jotain. Että siinä oli jonkinlaista ylevyyttä. Vihasin tätä yhtä asiaa ja tuota toista asiaa sitten vielä sitä kolmatta asiaa, ja pidin huolta, että kaikki ympärilläni tiesivät sen. Eivätkä pelkästään tietäneet vaan tunsivat sen myös”, Cave pohtii. ”Koko tämä asenne alkoi lopulta tuntua, enpä tiedä, aika tyhmältä.”

”Kun poikani kuoli, jouduin kohtaamaan todellisen hävityksen. Ja ilman minkäänlaista tietoista pyrkimystä se koko inhon täyttämä asenne alkoi hävitä. Aloin ymmärtää, miten epävarma ja hauras maailma voi olla. Aloin tuskailla sitä, huolehtia siitä. Aloin tuntea äkillistä tarvetta ojentaa käteni ja auttaa tätä kauheaa, kaunista maailmaa jotenkin sen sijaan, että vain halveksisin ja tuomitsisin sitä.”

Mitäpä tuohon voi sanoa? Aika paljon kypsemmältä ajattelulta tällainen kuulostaa kuin se vanhan ajan päihdehuuruinen raivoaminen, mistä Cave oli pahamaineisen tunnettu. Surullista vain, että moinen ajattelutavan muutos tuli niin kauhealla hinnalla.

Lisää luettavaa