Oman tien kulkija on poissa – Lyijykomppanian Esa Moilanen on kuollut

Esa Moilanen 1961–2022
2.10.2022 11:59

Lyijykomppania-yhtyeen rumpali ja sanoittaja Esa Moilanen on menehtynyt. Hän oli syntynyt vuonna 1961. Bändi kertoo suru-uutisesta Facebookissa.
.
Suomalaisen ja erityisesti suomenkielisen raskaan musiikin ehdoton pioneeriyhtye Lyijykomppania aloitti toimintansa Kantalan kylällä Etelä-Savossa vuonna 1981. Bändi piti välillä pitkiä taukoja, mutta se ei koskaan lopettanut. Tuorein levy Tarpeettomia ikävyyksiä ilmestyi viime vuonna, ja yhtye myös esiintyi harvakseltaan näihin päiviin asti. Sattumoisin edellisestä keikasta ei ole kuin muutamia päiviä, sillä Lyijykomppania soitti Turussa Murheenlaakson kanssa 23. syyskuuta.
.
Lyijykomppanian ja sen pitkäaikaisen moottorin Esa Moilasen vaikutus raskaampaan kotimaiseen musiikkiin on suunnaton. Ilman Lyijykomppaniaa muun muassa Viikatetta ja Trio Niskalaukausta ei olisi. Tai ainakin nämä yhtyeet olisivat varsin erilaisia.
.
– Uutinen Esa Moilasen poismenosta on erittäin ikävä. Suorastaan musertavan lohduton, sanoo Viikatteen laulaja-kitaristi Kalle ”Kaarle” Virtanen.
– Kun perustimme aikoinaan Viikatteen, Lyijykomppania oli ehdottomasti suurin vaikuttajamme. Asiaa ei myöskään suuremmin peitelty, sillä meillä oli myös kappale nimeltään Lyijykomppania. Kun sitten joitakin vuosia myöhemmin olimme ”lainanneet” kaikki Lyijykomppanian esittelemät ideat, aloimme suunnata hieman enemmän omille musiikillisille poluille.
– Vaikka Lyijykomppanian vaikutus on ollut säveltaiteen puolelle suunnaton, Esa Moilasen kirjoittamat tekstit ovat silti oma lukunsa. Ne olivat aikoinaan erittäin oleellisia. Se kaikki sysimustuus huumorilla – ja ilman sitä – teki minuun äärimmäisen vahvan vaikutuksen. Viehätyin suuresti esimerkiksi siitä, että Moilasen synkkyyttä ja kuolemaa pursuavissa teksteissä oli silti usein läsnä joku… elämän pilkahdus. Ja jos mietin vaikka Suden hetki -ep:tä 90-luvun puolivälin tietämiltä, niin onhan se avauskolmikko Omenain kerääjä / Jaloviinamies / Kyisen pellon kyntäjät aivan lyömätön.
.
Trio Niskalaukaus -yhtyeen Timo Rautiainen puolestaan toimi Lyijykomppanian kitaristi-laulajana vuosina 1981–1996.
.
– Ilman Esa Moilasta ei olisi ollut Lyijykomppaniaa. Ja ilman Lyijykomppaniaa ei olisi syntynyt Trio Niskalaukausta. Esa teki tämän kaiken mahdolliseksi, sanoo Rautiainen.
– Esa oli oman tien kulkija. Sellaista viitekehysryhmää, mihin hän olisi todella kuulunut, ei koskaan löytynyt. Missä tahansa Esa olikin, hän erottui aina porukasta. Ja minä sanon tämän positiivisessa mielessä. Mekin siis oltiin ihmisinä varsin erilaisia, mutta esimerkiksi samantyyppinen huumorintaju yhdisti vahvasti. Esan huumori oli äärimmäisen terävää ja älykästä. Vaikka Lyijykomppanian materiaalissa ei kovin usein päivä paistakaan ja pilkahduksia pitää välillä etsiä suurennuslasilla rivien välistä, niin bändin kesken me ei mökötetty. Päinvastoin: meillä oli yhdessä todella hauskaa.
.
– Tietenkin me oltiin myös musiikkijutuissa vahvasti hengenheimolaisia. Tekemisessä oli sama tinkimätön suunta, ja yhdessä me kyettiin aikoinaan siihen, että lähdettiin ihan omille poluille. Alettiin tehdä tasan tarkkaan omaa juttua, ja unohdettiin kaikenlaiset ”ei noin voi tehdä” -säännöt. Painotettakoon sitä, ettei minusta olisi todellakaan ollut siihen, että olisin alkanut tehdä jotakin Lyijykomppanian kaltaista ilman Esaa. Me täydensimme toisiamme musantekijöinä hyvällä tavalla – hienoja basisteja tietenkään unohtamatta!
.
– Kun minun ja Lyijykomppanian tiet erosivat vuonna 1996, myös minun ja Esan elämät lähtivät eri suuntiin. Siinä meni sitten varsin pitkään, ettemme olleet juurikaan yhteyksissä. Mutta sitten kun Esa täytti viisikymmentä, kävin viemässä hänelle konjakkipullon. Tämän jälkeen yhteydenpito taas tiivistyi, ja erityisesti parin viime vuoden aikana keskustelua oli paljonkin. Suurin syy oli Lyijykomppanian 90-luvun materiaaliin keskittynyt cd- ja vinyyliboksi Lyijykomppania: 1993-1996. Se ei kuitenkaan ollut ainoa syy, ja tämän paketin kasaamisen lisäksi me keskusteltiin monista muistakin asioista. Ja vaikka tämä musertava suru-uutinen onkin nyt mielessä päällimmäisenä, tuntuu silti hyvältä, että saatiin Lyijykomppania: 1993-1996 kasattua ennen Esan menehtymistä. Boksin tekemisen aikana tuli nimittäin selväksi, että se oli Esalle hyvin tärkeä asia, Rautiainen sanoo.
– Jos minulta kysytään, Esan vaikutus suomalaiseen musiikkiin on ollut valtava. Ehkä on myös niin, että hän on taiteilijana aliarvostettu, eikä hän ole saanut ansaitsemaansa kunniaa. Toisaalta hän ei missään nimessä ollut sellainen tyyppi, joka olisi kaivannutkaan mitään julkista tunnustusta ja selkään taputtelua. Onneksi Lyijykomppanian musiikki jää elämään, ja yhä uudet ihmiset tulevat löytämään Esan elämäntyön. Sekä ne vanhat levyt että tietenkin myös uudemmat!

Lisää luettavaa