Mr. Lordi jutusteli Music Matters With Darrell Craig Harris -podcastin haastattelussa yhtyeen historiasta, esikuvista ja keikkailun realiteeteista.
Viimeksi mainittuun aiheeseen päästiin, kun Mr. Lordilta kysyttiin, kuinka yhtyeen show on muuttunut vuosien varrella.
”Sanotaan näin: en ole koskaan halunnut nähdä keikkaa jos siellä ei ole mitään katsottavaa, jos tajuat mitä tarkoitan. Bändit kuulostavat paremmilta stereoista kuunneltuna, tulipa musiikki sitten cd:ltä tai vinyyliltä, vittu vaikka mp3:lta. Kaikki kuulostaa liveä paremmalta. Se on vain minun mielipiteeni. Ei sinne mennä kuulemaan bändiä. Olipa kieli mikä tahansa, ei sitä sanota että ’mennäänpä kuuntelemaan bändiä.’ Bändiä mennään katsomaan. Siellä pitää olla jotain näkemisen arvoista.”
Mr. Lordi luettelee Kissin, Alice Cooperin, Twisted Sisterin ja W.A.S.P.:in esimerkeiksi bändeistä, jotka tarjoavat katsojille visuaalista viihdykettä.
”Siitä tulee koko ajan vaikeampaa kaikkien rajoitusten ja sääntöjen takia. Kaikilla mailla, keikkapaikoilla, rokkiklubeilla ja areenoilla on jatkuvasti uusia rajoituksia ja säädöksiä. Ajat jolloin klubeillakin käytettiin pyroja ovat kaukana takana. ’Okei, käytetään sitten savua, konfetteja ja tekoverta.’ Mutta nekin on kielletty monessa paikassa. Sitä on vaikea uskoa. ’Miksi emme voi ampua konfettia?’ ’Siivouskulujen takia. Lisäksi se juuttuu tuulettimiin ja aiheuttaa palovaaran’, kuuluu vastaus. ’Miten? Siivotkaa se vain pois.’ ’Emme halua siivota, silloin täytyy maksaa ylityökorvauksia siivoojille.’ ’No miksi en sitten voi roiskuttaa tekoverta?’ Sekin on siivousasia. Tuhat ihmistä voi läikyttää kaljaa pitkin lattioita, eikä kukaan ole mopannut niitä vuosikymmeneen. Mitä muutama kupillinen tekoverta on siihen verrattuna?”
Mr. Lordi lisää, että joissain paikoissa savukoneetkin ovat pannassa.
”Niitä pidetään pyrona, vaikka se on vain sumua. Se on höyrystettyä vettä. Ei savua. Missään ei pala, mutta se lasketaan silti pyroefekteihin, ja se on typerää. Sääntöjä ja rajoituksia on aivan liikaa.”
”Jos katsoo meidän keikkojamme jostain 20 tai 15 vuoden takaa, saatoimme tehdä paljon enemmän kuin nykyään. Se on ihan hullua. Oikeastaan surullista.”
