Steve Vai on maailman parhaimpien kitaristien joukkoon kuuluva elävä legenda, joka ansaitsi kannuksensa liittymällä 18-vuotiaana vaativana ja eklektisenä tunnetun Frank Zappan orkesteriin. Kitaristi muisteli Zappa-aikojaan hiljattain Frankin pojan Ahmet Zappan Rocktails-podcastissa kuvaillen kokemusta äärimmäisen vaikeaksi, mutta myös tyydyttäväksi.
”Emme koskaan soittaneet kahdesti samanlaista keikkaa. Emme koskaan. Ensimmäisellä kiertueella ehkä 20 prosenttia musiikista oli todella vaikeaa, toisella ja kolmannella kiertueilla 80 prosenttia siitä oli kuolemanvaarallista kamaa kitaralla”, Vai kertoo.
”Keikkojen jälkeen harjoittelin vielä aamuyöhön asti hotellihuoneessa, koska emme koskaan voineet tietää, mitä biisejä [Zappa] keksii soittaa seuraavana iltana. Eikä biisejä voinut olla soittamatta kuin korkeintaan kaksi tai kolme päivää, muuten ne katosivat näpeistä.”
Vaikka Vai onkin monissa liemissä keitetty virtuoosi, Zappan tuotannosta löytyy kuitenkin yksi kappale, jonka soittamista jopa hänenlaisensa taituri pelkää lähes kuollakseen: Mōggio vuoden 1983 The Man from Utopia -levyltä, jonka kansivihossa Vain nimiin onkin kreditoitu ”mahdottomat kitaraosuudet.”
”Mōggiossa on yksi kohta, joka on vaikein asia, minkä olen koskaan joutunut soittamaan. Koska Frank sävelsi pianolla, jolla ei ole mitään tekemistä kitaran kanssa, mutta ne piti silti soittaa tismalleen sillä tavalla. Ja Mōggio oli kuolemaa uhmaava. Aina kun se tietty kohta oli tulossa, minulle tuli sellainen tunne, kuin pitäisi juosta pöntölle. Tiedäthän, kun oikein pelottaa niin suolisto alkaa toimia ja kaikki vapautuu”, Vai toteaa.
”Jos mokaat, et ole enää bändissä. Sinun täytyy vain pystyä soittamaan se. Vielä tänäkin päivänä sen biisin kuullessani vatsassani alkaa myllertää juuri ennen sitä tiettyä kohtaa.”
Lue myös: Mitä oudon musiikin mestari Frank Zappa ajatteli AC/DC:stä? Vastaus saattaa yllättää