Jane’s Addiction hajosi käytännöllisesti katsoen lavalle, kun laulaja Perry Farrell kävi kitaristi Dave Navarron kimppuun viime syyskuisella Bostonin-keikalla. Hurjistunut Farrell jouduttiin taltuttamaan useamman miehen voimin ja konsertti jäi sikseen. Tämän jälkeen yhtye ei ole yhdessä lavalle noussut. Navarron tuoreen haastattelun mukaan näin ei myöskään tule enää tapahtumaan.
”Viime rundilla oli Euroopassa basisti Eric Averyn kanssa keikkoja, jotka lukeutuvat kaikkien aikojen suosikkeihini”, Navarro sanoo Guitar Playerin haastattelussa, jossa häntä pyydettiin nimeämään uransa ikävin keikka. ”Siellä ei ollut mitään turhaa: ei lavasteita, ei mitään. Ei tanssia, ei pyroja tai mitään temppuja. Vain me neljä ja vähän värivaloja. Soitimme biisejä, laajensimme niitä ja heittäydyimme vähän oudoiksikin.”
”Oli hetkiä, jotka olivat kuin Grateful Dead olisi yhdistetty Radioheadiin”, Navarro lisää. ”Outoja, kokeilevia jameja, jollaisia emme olleet koskaan aiemmin bändinä vetäneet.”
”Jos kysyt mikä on inhokkikeikkani, niin se soitettiin viime syyskuun 13. päivä Bostonissa”, Navarro jatkaa. ”Minun täytyy puhua vähän ympäripyöreästi, koska tähän liittyy muitakin, ja asia on edelleen herkkä ja ratkaisematon.”
”Lavalla oli tappelu, ja kaikki kova työ, omistautuneisuus säveltämiseen, tunnit studiossa, poikkelehtiminen pitkin Yhdysvaltoja ja Eurooppa ja sairaudestani selviytyminen – kaikki pysähtyi siihen paikkaan ja tuhosi bändin iäksi. Ei ole mitään mahdollisuutta, että bändi soittaisi enää koskaan yhdessä.”
”Pakko sanoa että se oli inhokkikeikkani, ilman vihanpitoa, sormella osoittelua tai syyllisten etsimistä. Kokemus ennen tuota keikkaa, kun olimme Euroopassa, ja nivouduimme yhteen ensimmäistä kertaa – sillä meidän kilometreillämme, kun kaikki ovat viisi- tai kuusikymppisiä, kaikki ovat tehneet jo omat juttunsa eikä kukaan yritä kilpailla toisiaan vastaan – tulimme hyvin juttuun. Ei ollut mitään egojuttuja, vain neljä kaveria tekemässä mahtavaa musaa, ihan kuten silloin alussa. Lavalla oli vain me neljä, ja ihmiset katsomossa olivat aivan pähkinöinä.”
”Se keikka syyskuun 13. päivä päätti kaiken. Ja siitä syystä se on inhokkini.”