JONATHAN WILSON: Fanfare

Arvio julkaistu Soundissa 10/2013.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Arvio

JONATHAN WILSON
Fanfare
Bella Union

Kaksi vuotta sitten ilmestyneestä, kuulijansa Laurel Canyoniin lennättäneestä Gentle Spirit -levystä pitivät sekä aidot että henkiset vanhat pierut. Odotettu Fanfare astuu esiin sen suurieleisenä sisarteoksena, mutta valitettavasti ensivaikutelman voi tehdä vain yhden kerran.

Kaiken musiikin tekemisessä tarvittavan hallitseva Jonathan Wilson on haalinut mukaan vaikuttavan vierailijarevohkan: Graham Nash, David Crosby, Jackson Browne ja alusta asti Tom Petty & The Heartbreakersissa soittaneet Mike Campbell ja Benmont Tench. Heille kaikille on sopivasti tilaa 80-minuuttisella, psykedeelisen folkrockin karsinasta moniin suuntiin valuvalla eepoksella. Ihan uusi ulottuvuus Wilsonin musiikissa on 1980-luvun pehmeästä Pink Floydista muistuttava näennäinen progressiivisuus. Ja olisiko Jonathanin lauluäänessäkin David Gilmourille ominaisia sävyjä?

Entä mikä tässä musiikissa on juuri Jonathan Wilsonille ominaista ja välittömästi tunnistettavaa? Ei oikeastaan mikään. Hän on pirunmoinen kitaristi, mutta niin on moni muukin. Hän sovittaa musiikkinsa tyylitajuisesti, mutta niin tekee moni muukin. Lauluntekijänä tai laulajanakaan mies ei loista.

Kovin repaleiseksi tämä jää. Kieltämättä kaipasin Fanfarelta paljon enemmän.

Lisää luettavaa