Harvassa ovat ne Iron Maidenin fanit, jotka ilmoittavat lempilevyikseen The X Factorin (1995) ja Virtual XI:n (1998). Nämä albumit tehtiin sen jälkeen, kun Bruce Dickinson oli eronnut yhtyeestä ja uudeksi laulajaksi oli kiinnitetty Wolfsbanessa aiemmin vaikuttanut Blaze Bayley. 1990-luku oli perinteiselle metallimusiikille tunnetusti vaikeaa aikaa, eikä Iron Maiden selvinnyt yhtään helpommalla. Bayleyn kanssa tehdyt levyt eivät menestyneet, ja jos tavallisesti Maiden on esiintynyt esimerkiksi Suomessa jäähalleissa tai suurilla stadioneilla, vuonna 1995 keikkapaikaksi riitti Helsingin Kulttuuritalo.
Steve Harris on kuitenkin ylpeä näistäkin vähemmälle huomiolle jääneistä levyistä. Tuoreessa Metal Hammerin haastattelussa Harris sanoo seisseensä albumien takana jo niiden julkaisuhetkellä ja arvostavansa niitä yhtä paljon edelleen.
”Sanoin tämän jo silloin ja uskon siihen edelleen: nuo kaksi ovat todella vahvoja, voimakkaita levyjä, ja yleisö arvostaa niitä vielä myöhemmin. Kuulijat palaavat niiden pariin, löytävät ne uudelleen ja ymmärtävät, että ne ovat hyviä”, Harris sanoo ja jatkaa:
”Erityisesti The X Factor on todella onnistunut, mutta se on synkkä levy. Varmaan sen vuoksi, että itselläni oli sen tekemisen aikaan synkeä ajanjakso, kun tuli avioero ja Bruce jätti yhtyeen, kaikkea tällaista. Mutta näistä lähtökohdista syntyi voimakas albumi. Sitä ottaa kaiken negatiivisen ja kääntää sen positiiviseksi, jolloin kaikki nuo tunteet tulevat esiin. Niin voi tehdä musiikin avulla. Musiikissa on voimaa.”
Kun toimittaja kysyy Harrisilta, harkitsiko basisti missään vaiheessa Maidenin lopettamista, Harris myöntää, että sellainenkin kävi mielessä – mutta vain hetken ajan.
”Vain parin tunnin verran. Se on vähän kuin silloin, jos West Ham häviää – murjotan parin tunnin ajan, mutta sitten ryhdistäydyn, puistelen pölyt päältä ja jatkan hommia. Se on ainoa tapa, miten asiat saa toimimaan.”