Arvio: Gruesome pitää Deathin ja Chuck Schuldinerin perintöä yllä kunnioitettavalla tavalla

Silent Echoes ei yritä syrjäyttää esiku­vaansa vaan nostaa sille lippistä syvän kumarruksen ja kunnioituk­sen kera.
Arvio julkaistu Soundissa 6/2025.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Gruesome
Silent Echoes
Relapse

Maailman kovin ”Death metal” -yhtye palaa seitsemän vuoden tauon jälkeen. Savage Land -debyytti (2014) oli veistelty Deathin kahden ensimmäisen levyn henkeen, ja Twisted Prayers (2018) seikkaili Spiritual Healingin (1990) tunnelmissa. Nyt logo on pelkistetty ja musiikki mutkistettu Human-levyn (1991) mukaiseksi.

Silent Echoes tarjoileekin viimei­sen päälle kyseisen albumin menoa. Levy on kunnianosoitus paitsi Death-pomo Chuck Schuldinerille myös toiselle edesmenneelle, Sean Reinertille, joka taituroi Humanin legendaariset rumpuosuudet. Lois­tokkaasti rumpaloiva Gus Rios pitää kannuvelhon muistoa yllä myös konkreettisella tavalla: levyllä on käytössä sama virveli kuin Reinertin Human-setissä.

Riosin, laulaja-kitaristi Matt Har­veyn, basisti Robin Mazenin ja kita­risti Daniel Gonzalezin paneutumis­ta on pakko kunnioittaa. Deathin perintöä pidetään elossa pieteetillä rakennetulla kuolometallilla. Ja kun Harvey kanavoi Schuldineria jopa aiempaa hienommin, kakku saa kirsikkansa.

Albumin kahdeksan biisiä kou­keroidaan hieman yli 33 minuuttiin – aivan kuten Humanillakin. Silent Echoes ei yritä syrjäyttää esiku­vaansa vaan nostaa sille lippistä syvän kumarruksen ja kunnioituk­sen kera.