Herra Ylpön kalenteri on selvillä vuoden 2013 lopulle. Aluksi paukkuu turpaan harva se ilta, sitten koittaa mitään pelkäämättömän teema-albumin vuoro ja lopulta vallan saa raskaan räyhän aikakausi.
Eletään vuotta 1997. Jo kuopatun tamperelaisen Mexas-ravintolan estradille on nousemassa Kaukana puhelimista -omakustannealbumin julkaissut Maj Karman Kauniit Kuvat. Mittavan satakuntalaisen fanijoukon ja paikalle eksyneiden paikallisten joukosta erottuu eräs vanhempi herrasmies – hän on Atte Blom, legenda muun muassa Love Recordsin, Johannan ja Megamanian taustalta. Pitkän linjan musiikkimies on saapunut paikalle katsastamaan, olisiko harjavaltalaisessa yhtyeessä ainesta Megamanian maineikkaan artistikatraan jatkeeksi.
Mexasin alakerta on kuin luotu intensiiviselle ja äänekkäälle rockkeikalle, eikä Maj Karman Kauniit Kuvat olekaan tullut paikalle ujostelemaan. Meininki yltyy paikoin todella hurjaksi, kun nahkahameinen, vahvasti meikattu laulusolisti riehuu ympäri savuisen klubin pöytiä. Yhtyeen raaka, alkuvoimainen rock tuo mieleen jonkinlaisen Sielun Veljien modernin version. Myös Blom nyökkäilee hyväksyvästi ja kiinnittää Maj Karman Kauniit Kuvat levy-yhtiölleen.
– Se oli rankkaa fyysistä teatteria. Enhän minä millään taidolla silloin pelannut. Mexasista muistuu edelleen mieleen se saatanan hieno ja aito rocktunnelma ja hikinen bunkkeriluola, jonne ei päivä paistanut. Onneksi Atte ymmärsi, että juttu voisi toimia laajemminkin, muistelee mainittu laulusolisti eli Herra Ylppö.
Näin myös tapahtui. Toki ensin vierähti useita vuosia, mutta nimensä vuonna 2004 lyhentänyt Maj Karma kasvoi lopulta maanlaajuiseksi ilmiöksi.
– Välillä sitä havahtuu ajattelemaan, että oho, tämä musiikkitouhuhan on kestänyt jo aika pitkään. Että miksi ihmeessä se kaveripiirin lahjattomin jätkä jatkaa edelleen. Minunhan olisi tosin tehtävä musiikkia vaikka kukaan ei kuuntelisikaan. Jean Sibelius käytti termiä das zwingende, joka tarkoittaa ”ensisijainen”. Se on viittaus tietynlaiseen pakkoon toteuttaa ”sitä jotakin”. Minun ”se jokin” on musiikki. Sitä on pakko tehdä, sen on tultava jotenkin ulos. Minulle tulee usein olo, että tästä jutusta täytyy kirjoittaa laulu, tai asia jää riivaamaan. Kaikki onnistuneimmat levytykset onkin tehty vereslihalla, hyvin kiihkeässä elämänvaiheessa. Esimerkiksi Rautaneito (2001), Ukkonen (2006) ja Sata vuotta (2008).
Mexasin-keikasta, Herra Ylpön uran todellisesta käynnistymisestä, on kulunut pian viisitoista vuotta. Hän on edelleen pukeutunut kokomustaan, vaikka esiintymisvaatteet ovatkin syvällä kaapin kätköissä. Herra Ylppö & Ihmiset aktivoituu estradeille vasta helmikuussa 2012 ja pitkän levähdyksen päättävä Maj Karma jatkaa keikkailua puolestaan vuonna 2013.
– Keikkatauon aikana olen keskittynyt esimerkiksi nyrkkeilyharrastukseen. Eli sen sijaan, että saisin tänäkin vuonna aplodeja tuon tuostakin, saankin turpaani illasta toiseen. Nyrkkeilyporukka ei kohtele minua eriarvoisesti rocklaulajan statuksen vuoksi. Nenään ei ole varsinaisesti sattunut, mutta harjoitusten jäljiltä olen usein mustelmilla. On jauhelihamainen olo. Jengi joutuukin ensi vuoden keikoilla siristelemään silmiään, että kuka tuo murjottu lihamöhkäle on, laulaja nauraa.
– Kaikesta huolimatta tässä nyrkkeilytouhussa ei ole mukana lainkaan vihaa. Jos päädyn menemään salille yhtään aggressiivisena niin kaikki ne fiilikset tulevat ulos. Onkohan tämä energian uusi purkautumistie muuten eräs syy sen taustalla, etten ole nyt halunnut kirjoittaa rankkaa musiikkia?
Sitten laulaja räjähtää nauramaan.
– Hei, olisi muuten hienoa järjestää rokkarit vs. kriitikot -nyrkkeilyturnaus. Päivä voisi alkaa Harjavallan mestaruusottelulla Herra Ylppö vastaan Tero Alanko!
Herra Ylpön tuore kotisali sijaitsee Porvoossa, Robert Heleniuksen maisemissa. Uusi asuinkaupunki on varsin looginen jatke muusikon itään päin vieneelle muuttoliikkeelle. Porista Raumalle, Helsingistä Porvooseen.
– Ei minua sisämaahan saa. Ehkä tämä liittyy siihenkin, että isoisäni oli merimies ja sellainen pikkukaupungin James Dean, josta tein kappaleenkin, muusikko hymähtää.
Lähistöllä asuva Henry ”Remu” Aaltonen ei ainakaan toistaiseksi kuulu tuttavapiiriin, mutta muutamaa katua kauempana viihtyvä A.W. Yrjänä on sitäkin rakkaampi ystävä.
– Muutamasta tunnetusta muusikosta huolimatta Porvoossa ei juuri ole rockkulttuuria. Se on pelkästään hyvä juttu, sillä olen kotikaupungissani mielelläni ihminen enkä julkisuuden henkilö. Omahyväisyys on muutenkin eräs rockin kuolemansynneistä. On helppo luulla olevansa liiankin merkittävä tyyppi, kun sitä istuskelee helsinkiläisessä rokkibaarissa muiden kehuttavana. Porvoossa ei törmää tuollaiseen vaikka erään pizzerian omistaja lauloikin minulle Sata vuotta -kappaleen riviä ”sinä olet niin kaukana, toisessa maassa”.
Mitä mieltä sinä muuten olet vaalituloksesta?
– Ryhtyisin kolumnistiksi, mikäli haluaisin puhua tästä aiheesta julkisesti. Mutta en tietenkään pidä tällaisesta ilmapiiristä. Mistä tämä viha syntyy? Vaikkapa pelosta. Kun pelätään niin samalla myös helposti vihataan. Vihalla ei kuitenkaan ratkaista mitään.
Herra Ylpön uusi koti sijaitsee pientalossa, vanhan Porvoon kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä. Tavaroiden järjesteleminen on vielä kesken, mutta mittava cd-hyllystö on tietenkin pystyssä. Kaksi jykevää kakluunia odottavat taisteluvalmiudessa ensi talven tuiskuja, mutta tulevina kuukausina ahkerammassa käytössä on toki tilava parveke. Komean näköalan tarjoava tasanne tulee epäilemättä toimimaan useiden grillijuhlien pääkallonpaikkana.
– Tämän talon toinen pää on rakennettu 1700-luvulla ja toinen valmistui heti perään 1840-luvulla. Duunarit ovat selvästi painaneet tuntipalkalla, Ylppö nauraa.
– Kai minä sitten kuvittelen olevani joku perkeleen hippi, kun haluan elää tällaisessa talossa ja miljöössä. Seudun fiilis on aika kaukana Satakunnan tietystä tylyydestä. Pori on kaupunkina ehdottoman postpunk ja niistä tunnelmista se Maj Karman paikoin kylmä soundikin nousee. Ja näköjään, mitä idemmäksi muutan, sen lämpimämmästä soundista innostun.
Kohta Ylppö soittaa MacBookiltaan kaksi tuoretta näytettä Mies ja nainen -työnimellä kulkevalta seuraavalta Herra Ylppö & Ihmiset -albumilta. Johanna Vuoksenmaan tulevaan tv-sarjaan päätyvä Mies murtuu tarjoaa kiistämättä uudella tavalla tunnelmallista Ihmiset-soundia. Puhumattakaan Se seurustelee -biisistä, jonka demoversion säkeistö tuo konemaisuudessaan mieleen vaikkapa Massive Attackin. Oma lukunsa on myös Palefacen tuottamalle Amnestyn 50-vuotisjuhlajulkaisulle kirjoitettu Tappouhkaus, joka ei ole tulossa Ihmiset-levylle.
– Paleface pyysi meidät mukaan, sillä hän halusi Amnesty-albumille raivoa. Ajatus sydämen kyllyydestä räimimisestä sopikin meille hyvin, sillä Ihmisten seuraavalla albumilla ei räyhätä. Tappouhkaus on tällainen ”metallimusiikki kohtaa Sielun Veljet” -vyörytys. Joku mainitsi myös At The Drive-Inin.
Herra Ylppö ei ole istunut haastattelupöydässä pitkään aikaan. Mies innostuukin silmin nähden, kun puhe siirtyy viime kuukausien tiiviiseen työskentelyyn ja uusiin oivalluksiin.
– Ihmiset-levystä on tulossa erilainen. Jos biisit tehtäisiin englanniksi niin mehän soittaisimme Flow-festarilla. Kuten jo mainitsin niin minulla ei ole nyt minkäänlaista halua tehdä aggressiivisia kappaleita tai laittaa kahdeksaa tietokonemallinnettua kitararaitaa päällekkäin. Ensimmäistä kertaa mukana ei ole huutolauluakaan. Musiikin suhteen ei räyhätä, mutta albumi on silti täynnä helvetinmoista tunteiden myrskyä, laulaja kuvailee.
– Maj Karman ja Ihmisten levyt ovat poukkoilleet. Sata vuotta -biisi on suomenkielistä indierockia ja Porno soi hardcorepunkkina. Pojat ei tanssi -levyllä edetään pianoon pohjautuvasta Hylättyjen valtakunnasta Mustaan Paraatiin ja Radiopuhelimiin vertautuvaan Paraatimarssiin. Monipuolisuus on usein rikkaus, mutta nyt ehdottomana päämääränä on yhtenäinen, lämpimältä soundaava kokonaisuus. Monissa lempilevyissäni, vaikka The Curen Disintegrationissa tai Toolin jutuissa, tunnelma kantaa kokonaisvaltaisesti.
– Tahdon tehdä musiikillisesti aikaisempaa rikkaamman levyn ja haastaa itseni tulkitsijana ja säveltäjänä. Eräässä uudessa biisissä on kuusitoista sointua, se on sellainen progeteos. Pääasiassa olen silti pyrkinyt kirjoittamaan näennäisesti yksinkertaisia ja sujuvia kappaleita, joissa soi yksi tai kaksi kitaraa, basso, rummut ja vaikkapa piano. Soundia ei lyödä tukkoon vaan levy tulee soimaan vapautuneesti. Herkästi, mutta jylhästi. Esimerkiksi joku Marko Haavisto & Poutahaukat kuulostaa älyttömän hienolta. Siellä on upea laulaja ja kiehtova tunnelma. Se on rikollisen aliarvostettu yhtye.
– Ylipäänsä sellainen sujuva pop/rock-laulu, jota ei kuitenkaan pysty kuvittelemaan Frendit-sarjan taustalle, on mahtava juttu. Tietenkin tiedostan näiden termien olevan helvetinmoisia kirosanoja rockpiireissä, mutta minä haluan ehdottomasti, että tuleva Ihmiset-levy on miellyttävä ja hittipitoinen.
Harkitusti uudistetun soundimaailman alla operoiva Mies ja nainen -albumi on myös tekstillisesti erittäin kurinalainen kokonaisuus. Kyseessä on miehen ja naisen tarinaan keskittyvä teemalevy.
– Elämäni on tällä hetkellä todella jännittävää ja kiehtovaa. Se on energistä ja seksikästä ja tunnelmallista. Ja samalla helvetinmoista suomalaisen miehen pohjatonta kaihoa ja surumielisyyttä ja rakkauden raatelua, nyökkäilee Ylppö.
– Albumi käynnistyy miehen ja naisen suhteen alkuhämäristä. Otan esimerkiksi isoisäni. Hän sanoi aikoinaan isoäidilleni hei, koska luuli tätä toiseksi ihmiseksi. Ilman tätä erehdystä ja tuota sanaa äitini olisi jäänyt syntymättä. Asiat ovat joskus pienestä kiinni ja sen vuoksi ihmissuhdekoukerot ovat niin kiehtovia.
– En aio varoa yhtään mitään vaan laitan kaikki arimmatkin jutut levylle. Mukaan tulee biisejä, joita en rohjennut kirjoittaa aikaisempien parisuhteideni aikana. Ne olisivat paljastaneet liikaa omasta elämästä ja ne olisivat loukanneet ja aiheuttaneet ongelmia. Nyt uskallan sanoa kaikki asiat, äärimmäisellä tavalla, ärsyttävyyteen asti. Samalla on itsestään selvää, että joillekin kriitikoille ja faneille albumi tulee olemaan liian kova pala.
– En tarkoita, että tekstit olisivat täynnä jänniä oivalluksia tai että ne olisivat edes hyviä. Siellä on äärimmäisen aitoja tuntoja. Ei ihminen aamuyöllä puolihumalassa, pohjattoman kaihoisana ajattele asioita ”Morrissey-tyyppisinä one linereina”. Sitä vain ajattelee, että ”vittu mä en ikinä saa sua”. Ei teini-ikäisen päiväkirja mitään maailmanluokan kirjallisuutta ole, mutta teksti roihuaa. Samaa peittelemätöntä pateettisuutta on uusissa lauluissani
– Kokonaisteeman lisäksi pitkäsoitolta löytyy tietynlaisia biisipareja. Mies murtuu -kappaleen vastinkappale on Paula puree ja Öitä-laulun puoliso on Keskiyö. Mainittakoon myös otsikko Mustat hevoset.
Mies ja nainen -levystä oli alunperin tulossa tuplajulkaisu. Siis Mies ja Nainen. Nyt yhtyeen suunnitelma on siis tavallaan kääntynyt päinvastaiseksi, yhdeksi hyvin yhtenäiseksi albumiksi.
– Joskus ärsytti, kun Ihmiset-yhtyeen radiobiisejä kuulleet tyypit tulivat selittämään, että Maj Karma on sentään tyly bändi, te olette tuollainen poppijuttu. Osa jengistä ei selvästi ymmärrä, miten rankkoja juttuja Ihmisilläkin on, vaikka se ei olekaan mikään itsetarkoitus. Keksin sitten, että perkele, duunataan kaksi levyä. Että pistetään räyhäkappaleet yhdelle ja melodiset popbiisit toiselle. Idea ei kuitenkaan lopulta kantanut. Ongelmaksi muodostuivat esimerkiksi ne välimallin kappaleet. Että kummalle levylle tämän ja tämän biisin pitäisi tulla. Kahden erillisen levyn idea on tuhoon tuomittu, jos tällaisia asioita pitää jäädä miettimään. Vai olisiko pitänyt työstää kolme kokonaisuutta? Rankka kiekko, melodinen lätty ja välimallin levy nimeltään Ja, Ylppö nauraa.
– Tuli myös mieleen, että maailmassa on aika vähän tasokkaita tuplalevyjä. Esimerkiksi The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie And The Infinite Sadness olisi yhden albumin mittaisena Nevermindin kaltainen klassikko. Tiivis yhden levyn kokonaisuus nousikin lopulta tuplalevyidean edelle. Varsinkin kun kehitin mielessäni tavan, jonka avulla räyhäbiisien energia ja popahtavien biisien kauneus yhdistyy.
Ihmiset-yhtye keskittyy Mies ja nainen -levyn (”tietenkin tämän nimisellä bändillä täytyy olla tämän niminen albumi”) työstämiseen huomattavalla vakavuudella. Yhtye ei esimerkiksi soita yhtään keikkaa koko vuonna – ja tämähän on todella kova taloudellinen päätös näinä laskevan levymyynnin aikoina.
– Rockkeikat eivät saa olla liian suunniteltuja. Ihmiset on julkaissut vasta kaksi albumia ja me heitimme kuusikymmentä konserttia kakkoslevynkin jälkeen. Jollakin keikalla tajusin, että nousen aina tässä kohdassa rumpukorokkeelle ja nostan käteni. Samassa Jami Westergård ilmestyi viereeni ja kiskaisi bassonsa ylös. Näitä juttuja ei suunniteltu, mutta niistä tuli silti rutiinia. Käsikirjoitus sopii teatterilavalle, ei rockbändille. Intohimo oli katoamassa ja teinkin sitten päätöksen, että meidän on pakko keskittyä laulujen tekemiseen. Että luova prosessi saa nyt ottaa totaalisen vallan.
”Yhtye on päättänyt jäädä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle syyskuun keikkojensa jälkeen.” Näin järkähtämättömästi tiedotti Maj Karma alkusyksystä 2009. Bändin tulevaisuus ei tuolloin vaikuttanut kovinkaan ruusuiselta, sillä keväällä ilmestynyt Salama-albumi oli syntynyt riitaisasti eikä kiertuekaan sujunut ongelmitta.
– En käynyt yksissäkään Salaman treeneissä ja olimme studiossakin eri aikoihin. Eihän sellainen toimi. Musiikki on äärimmäisen herkkä juttu ja se sisältää taajuuksia, joita me emme näe tai ymmärrä. Sen vuoksi musiikin kirjoittamiseen liittyy runsaasti mystiikkaa ja siihen pitää heittäytyä aivan täysillä. Ei sitä voi tehdä… niin kuin Salama tehtiin. Vaikka albumilla onkin myös onnistuneita hetkiä, Ylppö miettii.
– Intohimo oli totaalisesti kateissa Maj Karman suhteen. Olin jossakin vaiheessa melkoisen varma, ettei bändi enää palaa kehiin. Että se elämänvaihe on nyt ohi ja nuotio on poljettu sammuksiin. Maj Karma olikin sitten täydellisesti poissa ajatuksista pitkän ajan. Onneksi se todella tyhjentävä tauko teki sen, mikä tauon tehtävä onkin. Lopulta tapasin Karman jätkät muutamankin kerran ja puhuimme tulevista kuvioista. Silloin huomasin, että tämähän tuntuu taas helvetin hauskalta ja tämä bändi on meille kuitenkin hirvittävän tärkeä juttu.
– Häiriö (Piirinen, kitara) kirjoittaa parhaillaankin uusia biisejä, mutta varsinainen aktivoituminen tapahtuu vasta vuonna 2013, Mies ja nainen -kiertueen jälkeen. Työstämme seuraavan Karma-albumin vanhalla metodilla eli menemme kimpassa treenikämpälle. Ja jos minun pitäisi nyt ennustaa niin sanoisin Maj Karman nauhoittavan uransa raskaimman ja metallisimman levynsä. Aion itsekin tarjota bändille muutamia napakoita riffejä.
Maj Karman paluu ei kuitenkaan ollut kirkossa kuulutettu asia uudelleen roihahtaneen innon jälkeenkään. Tietystä ehdottomuudestaan tunnettu bändi halusi testata itseään pajatson tavalla tai toisella tyhjentävällä äänestyksellä.
– Vaihtoehdot olivat a) Maj Karma hajoaa, b) Maj Karma jatkaa uuden levyn myötä vuonna 2013 ja c) Maj Karma jatkaa jonkun muun laulajan kanssa. Onneksi kaikki äänestivät vaihtoehtoa b.
Kuka muuten olisi ollut oma ehdotuksesi seuraajaksesi, mikäli olisitte päätyneet kolmanteen vaihtoehtoon?
– No… Jouko Turkka.
Teksti: TIMO ISOAHO