Jorma Kaukonen livenä Suomessa:
Helsingin Savoy-teatteri ke 30.11 Turun Logomo pe 2.12.
Jorma Ludwik Kaukonen Jr. ratsasti 1960-luvun jälkipuoliskolla maailmanmaineeseen psykedeliarockin aallonharjalla. Jefferson Airplanen perustajajäsen ja soolokitaristi rankattiin sijalle 54 Rolling Stone -lehden 100 Greatest Guitarists of All Time -listalla. Ensimmäiseksi tuli Jimi Hendrix, mutta Kaukosen taakse jäävät muun muassa Johnny Winter, Eddie Van Halen ja AC/DC:n Angus Young.
Alun perin Airplanen keikkatauon aikana syntynyt Kaukosen ja basisti Jack Casadyn Hot Tuna -sivuprojekti nousi sekin kuuluisuuteen ja toimii edelleen. Uusin Tuna-albumi Steady As She Goes ilmestyi viime vuonna.
Vaikka Kaukonen löi itsensä läpi sähkökitaristina, hän on erityisesti akustisen sorminäppäilytekniikan eli pikkauksen mestari. Hän on julkaissut useita soololevyjä, joista ensimmäinen oli vuonna 1974 ilmestynyt Quah. Vuoden 2002 Blue Country Heart -albumi oli jopa Grammy-ehdokkaana. Uusimpia julkaisuja ovat Stars In My Crown (2007) sekä River of Time (2009), joista jälkimmäinen on paluu bluesiin, ragtimeen, folkiin ja countryyn. Levy äänitettiin The Band -legenda Levon Helmin studiolla New Yorkin Woodstockissa. Albumin pääosassa ovat kielisoittimet ja levyllä soittavat Kaukosen ohella Hot Tuna -jäsen Barry Mitterhoff sekä levyn tuottanut multi-instrumentalisti Larry Campbell.
Kiertueiden välillä Kaukonen elää rauhallista maalaiselämää Ohion Pomeroyssa jo 15 vuoden ajan ylläpitämällään Fur Peace Ranchilla. ”Koko piirikunnan väkiluku on alle 20 000. Maatilamme koko on noin kahdeksan hehtaaria, suurin osa metsää. Pieni jokikin löytyy. Ranchilla on 25 pientä mökkiä. Meillä on oma teatteri/konserttisali ja oma radioshow. Erikoisalaamme ovat viikonloppukurssit. Tarjolla on soitinopetusta: kitaraa, viulua, mandoliinia, steelkitaraa, sähkökitaraa, dobroa… Ja loistavaa ruokaa!”
Jorma Kaukosen sukujuuret ovat Ylistaron Kaukolan kylässä ja niinpä miehen veri vetää säännöllisesti isien maahan.
1. Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi?
– Piano vuonna 1947. Kävin soittotunneilla kolme tai neljä vuotta. Toinen instrumenttini oli nokkahuilu. Soitin hetken koulussa viulua ja todella huonosti. Vähän sen jälkeen kokeilin kaverini kitaraa ja tajusin että tämä on instrumenttini. Olin 14-vuotias.
2. Ensimmäinen oppimasi riffi/komppi/biisi?
– Kun aloitin, minulla ei siis ollut edes omaa kitaraa. Kun pyysin sellaista isältäni (joka vihasi musiikkia), hän sanoi: ”Tahdon ensin kuulla sinun soittavan kaksi tunnistettavaa kappaletta.” Hän oli sitä mieltä että hommasta ei tule mitään. Mutta minäpä opettelinkin ne kaksi biisiä! Ensimmäinen oli vanha murhaballadi nimeltä Down In the Willow Garden ja toinen oli Flatt & Scruggsin bluegrass-kappale Jimmy Brown the Newsboy. Soitin ne isälleni ja hän osti sen kitaran.
3. Millä laitteilla vedät nykyisin?
– Sähkökitarakeikoilla suorissa rockbiiseissä Gibson Les Paul Standardilla. Toisena mallina on Gibson Chet Atkins SST, teräskielinen sähkökitara, joka soundaa akustiselta.
– Minulla on pieni pedalboard, jossa on oma oma efektikattaus kummallekin mailalle. Les Paulissa käytän Zendrive-overdrivea, Zen-digitaalireverbiä ja vanhaa MXR:n flangeria.
– SST:ssä käytän myös Zendrivea, digireverbiä ja (Tonebonen valmistamaa) Bassbonea kanavanvalitsijana ja clean boostina.
– Vahvistimena minulla on newjerseylaisen Lou Rosanon rakentama Rosano Electric -boutiquevahvistin, joka on kuin 1960-luvun 50-wattinen Marshall. Kaappina on niin ikään Rosanon duunaama 2 x 12 -malli.
– Akustisella puolella olin pitkään Gibsonin käyttäjä, mutta pari vuotta sitten Martin lähestyi minua ja suunnittelimme yhdessä Jorma Kaukonen M-30 -signatuurimallin. Tilaustavaraa. Niitä on valmistettu tähän saakka noin 100 kappaletta ja hinta pyörii 6 000 dollarin kantturoissa.
– Martinin kytken Fishman Aura Spectrum DI-boksiin, joka on myös kompressori, eq ja viritin samassa laatikossa. Se toimii hienosti PA-keikoilla, eli kaikissa isommissa konserteissa. Kielinä käytän Martinin SP-Lifespaneja, paksuudet 012-054.
4. Miksi juuri nämä soittimet?
– Käytin vuosikymmeniä Gibson 335 -tyyppistä kitaraa. Pari vuotta sitten kokeilin Les Paulia ja rakastuin siihen. SST on mielestäni käyttökelpoisin malli soitettaessani sormipikkausjuttuja Hot Tunassa. Se soundaa akustiselta ja pääsen samalle levelille vaikka muu bändi tuuttaisi kuinka lujaa.
5. Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit mukaasi palavasta talosta?
– SST:n koska niitä ei valmisteta enää.
6. Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin?
– Quahilla ja River Of Timella on kuultavissa parasta akustista kitarasoundiani. Mistä se johtuu, on tieteellinen mysteeri. Huonetila, käytössä olevat mikrofonit ja jokin x-tekijä vain osuvat kohdalleen.
7. Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa?
– Kitarateknikkoni on Myron Hart. Hän on naapurini ja ystäväni ja tsekkaa soittimeni säännöllisesti. Ennen vanhaan tein kaiken itse, minkä seurauksena esimerkiksi akustinen kitarani saattoi ajautua lähes soittokelvottomaan tilaan ennen kuin reagoin. Myron on itsekin soittaja, mutta myös soitinrakentaja, joten asetelma on täydellinen.
8. Vintage vai uusi soitin? Vai kenties käsityönä tehty?
– En ole oikeasti keräilijä ja omistan luultavasti enemmän soittimia kuin tarvitsen. Olen hiljattain myynytkin pois kitaroita, koska nehän tarvitsevat jatkuvasti soittoa ja säätöä. Säilytän kuitenkin aina vanhan Gibson J-50:ni. Soitin sillä kaikki Jefferson Airplanen akustiset jutut ja Quahin ja se on hyvä kitara. Mutta pelkkä kitaran ikä ei takaa välttämättä sen hyvyyttä.
– Tykkäänkin hankkia aivan uuden kitaran – kuten tämän nykyisen Martinini – ja ajaa sen sisään juuri haluamallani tavalla.
9. Mitä ilman et koskaan lähde keikalle?
– Fishman Auraa. Sillä saan kitarani soundaamaan erittäin hyvältä huononkin PA-systeemin kautta.
10. Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa?
– Eric Claptonin.
Teksti: Esa Kuloniemi