YleX:n musiikkipäällikkö Tomi Saarinen lähetti oikaisun, mikä koskee Joel Melasniemen viime Soundissa laukomia mielipiteitä (vastine kokonaisuudessaan ohessa).
Samalla Soundi antoi Saariselle mahdollisuuden kertoa omia näkemyksiään YleX:n musiikkipolitiikasta.
Mainitsit, että olet jo pitkään lukenut Soundia sellaisella selaustekniikalla, jossa ”plärään lehden läpi ja etsin silmilläni kohtaa jossa kanavamme mainitaan.”
– Etsin ensin ylipäätään julkaisuista ne kohdat, joissa kanavastamme puhutaan. Kritiikkiä Yleisradiotoimintaa kohtaa tulee olla ilman muuta. Toivoisin kuitenkin, että rakentavaa, faktoihin perustuvaa keskustelua olisi enemmän. Soundissakin on annettu esimerkiksi ymmärtää, että Yleisradio olisi joidenkin ulkopuolisten tahojen talutusnuorassa. Tai että meitä lahjottaisiin. Näitä asioita on jauhettu vuosia ja toivoisin, että kun meistä puhutaan, myös meidän mielipidettämme kysyttäisiin. Olemme toimintavoissamme erittäin avoin ja yhteistyöhaluinen kaikkien kanssa. Tekemisiimme ei liity salaliittoteorioita tai kähmintää verhojen takana.
On kuitenkin korostettava että tämä kritiikki ei tule lehden toimituksesta vaan nimenomaan suomalaisilta muusikoilta. Mistä katsot johtuvan sen, että niinkin moni artisti löytää YleX:n toiminnasta arvostelun aihetta?
– Arvostelua tulee juuri meille tietysti siksi, että meiltä odotetaan varmasti kotimaisista, valtakunnallisista radioista eniten. Uskaltaisin väittää, että meiltä odotetaan eniten verrattuna koko musiikkimediaan. Soitamme joka vuosi valtavasti nimenomaan uusia artisteja ja uusia kappaleita. Vaikka esittelemme vuodessa noin 15000 eri raitaa, emme valitettavasti voi soittaa kaikkea. Eikä se ole edes tarkoituksenmukaista. Tällöin varmasti jää niitä, joiden mielestä heidän kappaleensa on kokenut vääryyttä jäätyään esimerkiksi soittolistan ulkopuolelle. Toiselta puolelta katsottuna meitä myös kehutaan ja arvostetaan valtavasti. Tätä tapahtuu kuitenkin usein julkisten foorumien ulkopuolella. Toivoisinkin, että myös positiivisia asioita tuotaisiin esille muiden näkökulmien ohella. Arvioisin, että usea suomalainen artisti olisi joko jäänyt kokonaan huomioitta tai ainakin joutunut painimaan huomattavasti enemmän ilman meitä.
Levy-yhtiöiden piiristä kuuluu myös sellaisia viestejä, että YleX pyrkisi kahlehtimaan suomalaisen musiikin ilmaisullista kirjoa. Siellähän seurataan tarkasti, kun musiikkipäällikkö antaa yksityiskohtaisia ohjeita, millaisen biisin pitäisi olla että se pääsisi radiosoittoon (esimerkkeinä mainitaan ettei pitäisi laulaa englanniksi vaan suomeksi tai että bändiä pitäisi markkinoida laajemmin tai että soundi on väärä ja että kitaroiden pitäisi olla selvemmin pinnassa). Haluatteko aktiivisesti vaikuttaa siihen, millaista poppia ja rockia Suomessa tehdään?
– Olen kuullut samanlaisia huhuja. Ja huhuja ne todella ovat. Me emme sanele, minkälaisia kappaleita pitäisi tehdä. Joissain maissa tämäkin on tapana. Itse arvostan sitä, että tekijät tekevät ja me valitsemme. Pyrimme pitämään musiikkikulttuuria vireänä. Soittolistallamme on esimerkiksi nyt artisteja Ristosta Le Corps Mince De Francoisen kautta Major Labeliin. Kirjo on siis valtava. Olisi ehkä joiltain osin helpompaa tarjota tiukka ja selkeä paketti. Se onkin usein perusteltua. Haluamme kuitenkin olla monipuolinen ja yllättäväkin. Pyrimme ilman muuta vaikuttamaan siihen, että kotimainen musiikki on elinvoimaista ja se saa mahdollisuuden päästä laajemman yleisön tietoisuuteen globaalin materiaalin puristuksessa.
Mikä on mielestäsi YleX:n musiikkipoliittinen tehtävä?
– Musiikilla on kanavallamme useanlaisia tehtäviä. Lyhyesti voisi sanoa, että yksilön näkökulmasta sen tarkoituksena on saada kuuntelija viihtymään. Viihtyminen voi tietysti tarkoittaa eri asioita erikoisohjelmien ja ns. prime timen kohdalla. Se voi yhtä lailla olla sitä, että tarjoamme musiikkia joka saa arjen tuntumaan paremmalta. Tai sitten pyrimme laajentamaan musiikillista maailmankuvaa. Yhteisön näkökulmasta haluamme, että kotimainen populaarimusiikki elää vireänä ja monipuolisena. Pyrimme siis jatkuvasti tukemaan sellaisia artisteja, jotka eivät välttämättä juuri nyt edusta kaikkein suosituinta linjaa vaan ovat ehkä tulevaisuuden tekijöitä. Toimiala puolestaan hyötyy jatkuvasti tekemistämme valinnoista. Nostamme uutta ja annamme muillekin mahdollisuuden tarttua siihen.
YleX oikaisee
Tuoreimmassa Soundissa (3/09) Joel Melasniemi Scandinavian Music Groupista arvioi raskain sanankääntein kanavaamme. Hän kertoo miten edellisen albumin kappale Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana ei mennyt YleX:n soittoon. Lisäksi levystä mainitaan lehdessä toisaalla, että se “myi kultaa ilman radiosoittoa.” Merkillistä. Kappale on mennyt YleX:n soittolistalle viikolla 37 vuonna 2007. Se oli soitossa seuraavan vuoden viikkoon 5 saakka. Lisäksi yhtye kävi muun muassa soittamassa Studio B -levyjulkaisukeikan, albumi oli viikon levynä jne. Kun mainitsen asiasta Joelille tulee vastaus tekstiviestillä lomalta: ”Olen anteeksipyynnön velkaa… YleX on aina ollut meille häkellyttävän hyvä media, kiitos siitä.” Joel itse antoi luvan tähän sitaattiin.
Kanavamme on Suomen tärkein uutta musiikkia esittelevä media. Meillä on iso yleisö ja soitamme vuositasolla eri kappaleita poikkeuksellisen runsaasti, noin 15 tuhatta. Näistä erittäin monet ovat kotimaisia. Olemme jatkuvasti etulinjassa esittelemässä uusia tekijöitä. Monet esittelemämme artistit ovat myös nousseet “valtakunnan kaapin päälle.” Uskon, että kotimaisen musiikin laatu ja määrä ilman Yleä olisi jotain muuta kuin nyt. Kritiikkiä yleisradiotoimintaa kohtaan tulee olla, mutta on kaikkien etu, että nyt kun sekä media- että musiikkiala ovat valtavassa murroksessa Yleisradion kotimaisen kulttuurin kannalta alati korostuva merkitys ymmärretään ja siitä keskustellaan asiallisesti ja faktoihin perustuen.