Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen debyyttilevy Lopunajan merkit ja kakkosalbumi Itku pitkästä ilosta ovat painavien riffien ja tarttuvien kitaramelodioiden juhlaa. Entä sitten sanoitukset? On täysin selvää, että ilman Tomi Tuomaalan luomia varjoisia tarinoita Trio Niskalaukaus ei olisi vuosituhannen vaihteessa tehnyt sellaista vaikutusta kuin se teki.
Vaikka etukäteen saattoikin epäilyttää, että voiko viimeisestä vaikkapa saimaannorpasta kertova heavy metal -biisi olla mitään muuta kuin koominen, niin Niskalaukaus-levyjen äärellä ei enää hymyilyttänyt. Tomi Tuomaalan tekstit ovat pohjattoman rehellisiä, kaunistelemattomia ja surumielisiä.
– Tapasin Rautiaisen ensi kerran Vakiopaineessa Jyväskylässä, kun tein Lyijykomppania-haastattelua Rumbaan, Tuomaala kertoo.
– Timo osoittautui mitä mainioimmaksi hahmoksi, ja seuraavana kesänä pyysinkin häntä näyttelemään Radiopuhelimien Jokapaikan mies -videolle, jota teimme Jussi Lehmusveden (silloin Tolonen) kanssa. Kun Rautiainen hoksasi, että meillä oli tällaisia AV-touhuja, hän pyysi meitä tekemään Lyijykomppania-dokumenttia.
Syntyi Viinasta, kuolemasta ja maailmanlopusta -dokkari.
– Olin myös kirjoittanut jonkinlaista kokeellista punkrunoutta, jossa ei ollut esimerkiksi mitään loppusointuja. Rautiainen tutustui joihinkin teksteihin, ja jostakin kumman syystä hän piti niistä. Tai ainakin hän näki niissä potentiaalia. Sitten myöhemmin Timolle tuli Trio Niskalaukauksen suhteen tilanne, että hänellä oli musiikkia ja visioita, mutta ei sanoituksia. Silloin hän pyysi minua avuksi.
– Jos katsotaan Itku pitkästä ilosta -tekstejä, niin Rajaton rakkaus oli tilausteos. Rautiainen kertoi pohjaksi tositarinan miehestä, joka rakkaushuoliensa takia hirttäytyi hyvin matalassa tilassa. Tarina oli komea kaikessa traagisuudessaan. Ehkä sanoitus myös iskee silmää tietyille suomalaisuuteen liitetyille stereotypioille ja täkäläisen iskelmälyriikan piirteille.
– Lopunajan merkkien tapaan myös kakkoslevylle tuli ympäristöaiheista ammentavia tekstejä. Esimerkiksi Pahin kaikista -kappale syntyi ”minä itse ja kaltaiseni keskiluokkaiset tyypit olemme pahimpia” -ajatuksista. Vaikka me tiedämme, että elintasomme perustuu luonnonvarojen ylikulutukseen, eläinten kiusaamiseen ja saastuttamiseen, emme tee mitään, sillä siitä koituisi itselle kaikenlaisia hankalia, ikäviä ja raskaita asioita. Rajatila puolestaan sisältää muun muassa näkyjä ilmastonmuutoksen seurauksista. Kaukaa on tullut mykkiä miehiä ja outoja eläimiä, koska elinolosuhteet siellä jossain ovat käyneet mahdottomiksi.
– Hiljaista taas kertoo läheisen vakavasta sairaudesta. Timolla oli ”tilanne päällä” näihin aikoihin, ja niin oli minullakin. Tekstin loppu (”Kun se hetki koitti / silloin sinut petin / minä en voi mitään / voiko kukaan mitään”) taas voi tarkoittaa muutamaakin asiaa. Esimerkiksi sitä, että kuolemansairaalle on kerrottu silkkoja kauniita valheita toivosta ja selviämisestä, vaikka lohduttaja on kaiken aikaa tiennyt, ettei parantumisen mahdollisuutta ole. Kun kappaleen sanomaan keskittyy, tulee edelleenkin tippa linssiin.
– Ylipäänsä pitää sanoa, että Lyijykomppanian sanoitusvastaavan Esa Moilasen henki on vahvasti läsnä minunkin teksteissäni. Kirjoitinpa sanoja sitten minä, Timo tai Esa, niin teemat tuntuvat liittyvän usein luopumiseen, kuolemaan tai vaikka siihen ekokatastrofiin. Ja Esahan teki tämän kaiken omalla tavallaan jo Lyijykomppanian Viimeinen voitelu -albumilla, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkejani kotimaisista rocklevyistä.
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko artikkeli Soundista 2/24.