Kesä on toimeliasta aikaa lukemattomille rockyhtyeille. Soundi kiersi katsomassa, millaisia levyjä studioiden uumenissa parhaillaan valmistuu. Julkaisemme jutun netissä osa kerrallaan kesän kuluessa. Koko jutun pääset lukemaan heti hakemalla kaupasta kesä-Soundin 6-7/2012.

OSA 3/7: THE 69 EYES

Albumin nimi tai työnimi?
X

Mahdollinen referenssilevy?
Ennen kaikkea Blessed Be. Muiden levyistä Type O Negativen October Rust ja Kentin tuotanto.

Tärkeät taustahahmot?
Tuottajat Patric Jonsson ja Joakim Övrenius

Nauhoituspaikka?
On The Verge (Tukholma) ja Sonic Pump (Helsinki)

Ilmestymisajankohta?
Syyskuu

Julkaisija?
RCA / Nuclear Blast

STORA SKUGGANS VÄG kiemurtelee entisen kuninkaallisen metsästysseudun komeissa maalaismaisemissa. Niityillä käyskentelee lampaita, ja kookkaat lehtipuut kohoavat majesteetillisesti kohti taivasta. Tukholman ydinkeskusta on vain muutaman metropysäkin päässä, mutta yhtä hyvin tämä Norra Djurgårdenin alue voisi sijaita kymmenien kilometrien päässä lähimmästä taajamasta.

– Stora Skuggans Väg on vapaasti suomennettuna suuren haamun tai suuren varjon tie. Sehän sopii meille oikein hyvin, hymähtää apukuljettajan paikalla istuva The 69 Eyesin laulaja Jyrki Linnankivi.

Eletään kesäkuuta, mutta kuvankauniista ruotsalaisesta suvesta ei ole tietoakaan. Miljoonakaupungissa sataa ja tuulee ilkeästi.

– Tukholmassakin on melkoisia ruuhkia, mutta muuten tunnelma liitää melkoisen kaukana edellisen Back In Blood -albumin nauhoituspaikasta Los Angelesista. Mutta toisaalta tällainen lohduton ilmahan sopii siihen ajatukseen, että me olemme jossakin määrin palaamassa Blessed Be -albumin sateisiin Brandon Leen goottitunnelmiin.

Laulajalla on selvästi huojentunut olo, ja syykin tulee pian selväksi: jo syksyllä 2010 rakennusvaiheeseen asetetun The 69 Eyesin kymmenennen studioalbumin nauhoitukset alkavat valmistua. Mustiin pukeutuneella Linnankivellä on puolestaan takanaan rankka viikko, sillä hän on purkittanut valtaosan X-nimellä siunatun pitkäsoiton kappaleiden lauluosuuksista menneiden päivien aikana.

– Kävimme juuri ennen nauhoituksia katsomassa Ozzy Osbournea, ja se loppuunmyydyn stadionin tunnelma kantoi sitten hienosti studioonkin, Linnankivi naurahtaa.

Kymmenen biisiä – tietenkin – sisältävän X:n myötä The 69 Eyesin ja ruotsalaisen On The Verge -tuotantotiimin Patric Jonssonin ja Joakim Övreniusin yhteistyö nousee aivan uudelle tasolle. Osapuolethan tutustuivat toisiinsa jo vuonna 2004, kun On The Vergen kaksikko osallistui suomalaisbändin Lost Boys -hitin lopullisen hiomiseen.

– Olemme tehneet co-writing -tyyppistä yhteistyötä Patricin ja Joakimin kanssa jo pitkään, mutta nyt päätimme työstää kokonaisen levyn näiden herrojen kanssa. Eikä se tietenkään haittaa, että Tukholman musiikkivibat ovat vertaansa vailla. Kaikkihan täällä ovat nauhoittaneet Led Zeppelinistä alkaen, Linnankivi huomauttaa.

– Me olemme edelleenkin työstäneet aluksi omat demomme, mutta On The Vergen kaverit ovat silti antaneet koko ajan ideoita ja ehdotuksia ruotsalaisen popsensibiliteetin vuorenvarmalla kokemuksella, muun muassa Helsingissä vieraillessaan. Kappaleet ovat muuttuneet ja kehittyneet myös studiossa, varsinaisten nauhoitusten aikana. Tällä kerralla biisit on viritetty aivan äärimmilleen jokaisessa työskentelyvaiheessa ja tämän vuoksi sieltä löytyy paljon makeita yksityiskohtia.

Sitten Patric Jonsson kurvaa vanhoihin ratsastustalleihin rakennetun studiokompleksin eteen. Ympäristö on luvalla sanoen idyllinen – mikäli nauhoitustyö alkaa ahdistaa niin mieli rauhoittuu kummasti puiden katveessa metsäisen lammen rannalla.

– Edellinen levy oli Hollywoodin hengessä duunattua rankempaa rockia. Varsinkin livenä sen on kuitenkin huomannut, että jengiä liikuttavat eniten ne meidän kymmenen vuoden takaiset melodiset biisit. Pitkäsoitolle tuleekin melodiaa ja melankoliaa koko rahan edestä.

X-albumin materiaali on vielä täysin levällään, mutta Jyrki, Patric ja Joakim soittavat Soundille muutamia otteita tulevasta. Blessed Be -vertaukset eivät ole tuulesta temmattuja, mutta biiseistä tuntuu löytyvän myös Danzig-kaikuja, Kirk Hammett -kitarointia ja Johnny Cash -tunnelmia. Melankoliaa löytyy eritoten Red-singlekappaleesta. Miksaamattoman ja muutenkin keskeneräisen materiaalin vaihtelevuus tuntuu laajalta.

– Myös Anders Bagge, esimerkiksi Madonnalle biisejä tehnyt kaveri, oli kiinnostunut yhteistyöstä meidän kanssamme. Minähän sitten nauhoitin Rosary Blue -dueton Kat Von D:n kanssa ja tämä biisi on juuri Baggen jengin tuottamaa kamaa.

Muitakin yllätyksiä on luvassa – Opethin Mikael Åkerfeldtin vierailu ei ollut tosin tätä kirjoitettaessa vielä varmistunut.

– Back In Bloodin teksteissä oli muun muassa vampyyrikuvastoa, mutta tällä kerralla tekstit ovat henkilökohtaisia, ensimmäistä kertaa ikinä. Siellä on juttuja tyyliin When Love Comes To An End – se ei ole mitään pateettista ruikutusta, vaan melankoliaa samankaltaisen musiikin hengessä, Linnankivi kuvailee.

– Niin, siellä minä sitten lauloin surusävelmiä pimenevässä Tukholman yössä ja tuottaja totesi jossakin kohdassa, että ”come on, I don’t believe you, you have to sound more real”. Ja samaan aikaan meikäläinen kuivailee laulutilassa kyyneleitä…

TEKSTI JA KUVAT: Timo Isoaho