Soundin lukijat ovat puhuneet! Vuosiäänestyksen tulokset on nyt laskettu. Ääniä tulvi tuhansittain niin postimiehen kantamana kuin netin kautta, mistä syystä jopa Soundi.fi:n äänestyslomake meni loppusuoralla täysin jumiin!
KOTIMAISISSA sarjoissa kaksi oli selkeästi ylitse muiden: Nightwish kurkotti tähtiin jättimäisellä Imaginaerumilla ja yleisö tykkäsi. Michael Monroen onnistunut paluuvuosi noteerattiin niin ulkomailla kuin kotimaassakin, ja hyvän albumin ohella suosiota kasvatti ahkera keikkailu. Vuoden uudeksi kyvyksi lukijat valitsivat Lassi Valtosen, joka toteaa Soundin haastattelussa: "Minusta tämä nykyajan musiikki on vaan ihan perseestä. Mulla on ikävä sellaista 1970-luvun rehtiä meininkiä."
ULKOMAISET sarjat olivat Foo Fightersin, Opethin ja Mastodonin melko tasaväkistä vääntöä, mutta Dave Grohlin poppoo onnistui kuitenkin kirimään selvän kaulan muihin. Uusi kyky -sarjan voitti kirkkaasti Adele. Muusikkosarjassa eniten ääniä keräsi Opethin Mikael Åkerfeldt.
LIVEBÄNDI-sarjassa emme halunneet erotella meikäläisiä muista, ja olikin ilo huomata miten vaivattomasti suomalaiset valtavasivat lähes koko listan. Keikkalavojen ikiliikkuja Michael Monroe oli ylivoimainen ykkönen.
Täydelliset tulokset löytyvät juuri ilmestyneestä vuoden ensimmäisestä Soundista.
HAASTATTELUSSA TRIPLAJÄTTIPOTIN VOITTANUT
TUOMAS HOLOPAINEN: "Kyllä kansa tietää!"
Nightwish valmistautuu juuri käynnistelemään koneitaan joulutauon jälkeen Nosturilla, kun Soundi yllättää bändin biisintekijän, kosketinsoittajan ja johtajan iloisella puhelulla.
Nythän on nimittäin päässyt käymään niin, että Tuomas Holopainen ja kumppanit ovat siivonneet lukijaäänestyksessämme varsinaisen triplajättipotin: Nightwish on vuoden yhtye, Imaginaerum vuoden albumi ja Tuomas Holopainen vuoden soittaja.
– Herrajumala! hönkäisee 35-vuotispäiviään alle viikkoa aiemmin viettänyt Holopainen luuriinsa. – Kylmiä väreitä menee joka paikassa. Tällainen vetää kyllä ihan sanattomaksi. Ainakin melkein. Odotas vähän.
Hetken tietoa sulateltuaan ja syvään henkäistyään Tuomas avaa suunsa uudestaan.
– Äärimmäisen nöyrä olo näistä uutisista tulee. Sillä se vanha virsi pätee sataprosenttisesti, että jengin mielipiteellä on kaikkein suurin painoarvo. Näin presidentinvaalien alla sopii ehkä jopa todeta, että kyllä kansa tietää! Jos oli hyvä fiilis jo kymmenen minuuttia sitten, kun odottelin innolla treenien alkua, niin nyt on vielä parempi meininki. Tällainen tieto toimii mielettömänä itsetuntoboostina. Omasta ja orkesterin puolesta valtava kiitos kaikille, jotka meitä äänestivät. Tällainen tulos, vaikka levykin ilmestyi vasta ihan vuoden loppusuoralla. Ilmeisesti olemme onnistuneet koskettamaan ihmisiä musiikillamme, ja nyt on heidän vuoronsa koskettaa meitä.
Imaginaerum-maailmankiertue starttaa maaliskuun alussa Joensuusta. Sitä ennen ohjelmassa on pikku varaslähtö 70 000 Tons Of Metal –risteilyllä Karibialla, minkä päälle Tuomas sanoo lomailevansa pari viikkoa Floridan Orlandossa, muun muassa Disneyworldissä.
Nightwish-kipparin malttamattomasti odottamalla rundilla yhtyeellä on vakaa aikomus välttää edellisturneiden ajankäytöllisiä ylilyöntejä. Kiertäminen on maailmanlaajuisesti toimivalle bändille elinehto, itsensä loppuun polttaminen sen sijaan ei. Nyt on suunnittelua järkeistetty ja myös akut ladattu huolella, kuten Holopainen kertoo.
– Meillä on alla kunnollinen ja rauhallinen joululoma – viikko jouluaaton molemmin puolin vapaata – ja kiertue jaksotettiin tällä kertaa fiksummin kuin ennen. Keikkoja on aina viidestä kuuteen viikon putki, ja niiden väliin on sijoitettu kolmen viikon breikki. Viime kerralla legien välissä oli usein vain viikon tauko, ja se osoittautui liian lyhyeksi.
Toistaiseksi Nightwishin kiertueaikataulusta on annettu julkisuuteen vasta toukokuun alulle ulottuva Euroopan-kiertue, mutta Ruisrockin ja Manner-Euroopan kesäfestarien jälkeen Tuomas kääntää kaukoputken ahnaasti Atlantin tuolle puolen – huokaisten kenties mielessään: ”Now bring me that horizon”.
– Jenkkirundihan siellä vääjäämättä odottaa, ja perään tulee tietenkin Etelä-Amerikkaa. Sitten mennään muistaakseni aika lailla samaan syssyyn Japanit ja Australiat.
Tammikuun 2012 tilanteen mukaan Tuomaksen, laulaja Anette Olzonin, laulajabasisti Marco Hietalan, kitaristi Emppu Vuorisen ja rumpali Tuomas Nevalaisen kalentereissa on seuraavan kerran pidempi tauko vasta helmikuun 2013 puolivälissä.
– Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta onhan tässä toisaalta oltu kiertämättä melkein kaksi vuotta, Holopainen toteaa. – Ja ainakin minulla menojalka vipattaa jo.
Bändin mukana kiertää koko turneen ajan myös levyiltä tuttu kelttisoitinten taitaja.
– Troy Donockley on mukanamme joka ikisellä keikalla, ja senpä tähden meillä onkin vielä vähän harjoittelemista. Olemme sovittaneet yhdessä hänelle omat osuudet myös pariin vanhempaan kappaleeseen eli biiseihin, joita hän ei ole studiossa koskaan soittanut.
Holopainen myöntää kysyttäessä, että tulevien konserttien aikana avautuisi näin ollen myös erinomainen tilaisuus äänittää keikkatallenne, koska Troyn osuudet toisivat biiseihin harvinaista ekstraa. Luonteelleen uskollisena mies haluaa kuitenkin enemmän.
– Toki tuossakin olisi ideaa, mutta jos tässä joskus livelevy tehdään, sille pitää sitten saada jotain todella spesiaalia, orkesterit ja kuorot tai muuta vastaavaa. Opeth ja Dimmu Borgir esimerkiksi ovat tehneet tässä taannoin niin komeita livejuttuja, ettei siihen kisaan viitsisi lähteä ihan pikku lisäyksillä.
Yhtyetoiminnan ja kaikkien siihen liittyvien isojen ratkaisujen, samoin kuin nykyään myös julkaisujen, pitäminen omissa käsissä on perfektionismistaan tunnetusta Holopaisesta tänään jopa entistä tärkeämpää kuin ennen. Osasyy on bändin entisen levy-yhtiön sopivasti joulun alla julkaisema kokoelmalevy Walking in the Air – The Greatest Ballads.
– En jaksaisi siitä edes oikeastaan puhua, koska homma oli niin ahterista alusta loppuun sakka, hän puhisee. – Aletaan vaikka siitä, että minä sain tietää kokoelmasta selatessani Soundia! Lisäksi kampanjan ilmoituksissa komeili se kertakaikkisen hieno mainoslause ”Vielä kerran Tarjan kanssa”! En oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Yritän kuitenkin yleensä nähdä asiat eri puolilta, ja tässäkin tapauksessa ymmärsin toki motiivin. Kun nykyään bändin ja yhtiön sopimus päättyy, on melkeinpä firman velvollisuus julkaista kokoelma ja rahastaa vielä kerran. Ja voihan vaikka olla, että Spinefarmin ihmiset halusivat säästää meitä, eivätkä siksi pyytäneet millään tavalla mukaan kokoelman tekoon, mutta silti… Ajankohtakin oli niin ihmeellinen. Pari viikkoa ennen Imaginaerumin ilmestymistä.
– No, se siitä. Nyt minä menen kertomaan muille, miten meidän kävi Soundin vuosiäänestyksessä. Kiitos kaikille äänestäneille vielä uudestaan!
Teksti: Petri Silas