Rock-veteraani Uriah Heep on esiintynyt Suomessa toistasataa kertaa vuodesta 1972 lähtien. Viime viikolla yhtye saapui jälleen ilahduttamaan kuulijoitaan neljän konsertin merkeissä. The Magician’s Farewell -jäähyväiskiertueen tämän vuoden ensimmäinen etappi oli Tampere-talo torstaina, ja sunnuntaina vuorossa oli Helsingin Kulttuuritalo.
Yksi oli kuitenkin joukosta poissa. Yhtye ilmoitti aivan kiertueen käynnistymisen kynnyksellä, että 78-vuotias kitaristi Mick Box joutuu jättäytymään rundin aloituksesta terveyshuolien vuoksi. Yhtye kutsui Black Star Ridersista ja Wayward Sonsista tutun Sam Woodin sovittelemaan kitaristin suuria saappaita todella pikaisella aikataululla.
Ainoan alkuperäisjäsenen puuttuminen on herättänyt kommentteja, että ilman Boxia yhtye on vain coverbändi. No, tuota… Heepin tuorein jäsen basisti Davey Rimmer on ollut yhtyeessä nyt 13 vuotta, ja soittanut kolmella levyllä. Toiseksi uusin vahvistus rumpali Russell Gilbrook puolestaan on kuulunut Heepiin lähes 20 vuotta. Laulaja Bernie Shaw ja kosketinsoittaja Phil Lanzon liittyivät bändiin 40 vuotta ja kymmenen albumia sitten. Kaikki heistä ovat siis jo olleet osa yhtyettä kauemmin, kuin vaikkapa usein merkittävimpänä jäsenenä pidetty Ken Hensley oli. Etenkin nuoremman sukupolven faneille nykyinen kokoonpano saattaa olla ainoa Uriah Heep, jonka he ovat ikinä tunteneet.
Solisti Shaw avasi Boxin tilannetta keikalla hieman tarkemmin: mies on joutunut sairaalahoitoon, eli mistään pienestä flunssasta ei ole kyse. Tietenkin Box olisi ollut mukavaa nähdä lavalla, mutta harmitus hänen poissaolostaan jäi lyhyeksi. Jo avausbiisistä kävi selväksi, ettei kitaristille olisi voinut toivoa parempaa tuuraajaa.
36-vuotias Wood oli ottanut puolentoista tunnin setin haltuunsa vain kolmessa päivässä, ja silti hanskasi osuutensa täydellisesti. Etenkin The Magician’s Birthday -kappaleen pitkää kitarasooloa kuunnellessa ei voinut kuin todeta, että mies on ammattilainen isolla A:lla. Woodista huokui kokemus esiintyjänä ja soittajana, ja kemia bändin kanssa pelasi niin hyvin, että olisi voinut helposti kuvitella hänen kiertäneen Heepin kanssa pidempäänkin. Yhtyeen keikoista yhtenä päällimmäisenä asiana on aina jäänyt mieleen aurinkoinen ja taukoamatta virnuileva Box, ja siinäkin mielessä Wood oli osuva valinta, sillä hymy loisti hänenkin kasvoillaan koko illan.
Kulttuuritalolle oli katettu poikkeuksellisesti istuva permanto, mutta valtaosa etulohkon yleisöstä ei pysynyt penkeissään kauaa. Shaw komensi kaikki pystyyn heti toisen biisin alkaessa, ja kun osa väestä istuutui sen päätyttyä, solisti kannusti katsojat uudestaan pystyyn. Laulaja kuulutti hyväntuulisena, että tämä on rokkikeikka, ja penkit on aseteltu lavan eteen vain epähuomiossa.
Vaikka yhtyeellä on takanaan lukemattomia esiintymisiä, ei keikka tuntunut mitenkään rutiininomaiselta tai kaavamaiselta. Bändistä paistoi läsnäolo, vuosikymmenten kokemus ja yhdessä soittamisen aito ilo. Etenkin 69-vuotias Shaw oli lavalla kuin kotonaan. Hän otti yleisön haltuun konkarin elkein ja kannusti katsojia laulamaan mukana jatkuvasti. Solistin toive toteutui ainakin kaikkien hittien kohdalla.
Puolet biisilistasta koostuikin ikivihreistä — Stealin’, Gypsy, July Morning, Sunrise, Easy Livin’ ja Lady in Black ovat olennainen osa bändin jokaista keikkaa. Hittikimara ei kuitenkaan tuntunut lainkaan pakoteltulta, ja kappaleista jokainen oli — jälleen kerran — upeaa kuultavaa.
Silti illan kohokohtia olivat juuri ne muut vedot, kuten akustisella kitaralla alkava The Wizard, sekä hieman harvemmin esitetyt Shadows of Grief ja Sweet Lorraine, jonka taustoista Shaw innostui tarinoimaan. Kahdelta uusimmalta levyltä settiin ovat vakiintuneet biisit Grazed By Heaven, Hurricane ja Save Me Tonight, joista viimeisin oli konsertin vaikuttavimpia hetkiä. Uudet kappaleet sujahtivat hienosti vanhojen sekaan, ja kokonaisuutena anti oli hyvinkin monipuolista. Ei olisi haitannut yhtään, vaikka keikka olisi kestänyt puoli tuntia pidempäänkin.
Nimestään huolimatta kiertue tuskin jää Uriah Heepin viimeiseksi, eikä bändiä katsoessa tuntunut tippaakaan siltä, että jäähyväisiä ollaan jättämässä vielä vähään aikaan. Heepin esiintymisistä jää aina hyvä mieli ja lämmin fiilis, ja kun livekunto on yhä tätä luokkaa, toivoisi yhtyeen matkan jatkuvan vielä pitkään.
Teksti: Elli Muurikainen, kuvat: Sami Nurmi
