Kokeilunhalun puutteesta ei Olavi Uusivirtaa voi syyttää. Kansansuosikiksi noussut laulaja on havainnollistanut viime vuosina innokkuuttaan ryhtyä kaikenlaisiin erikoisempiin produktioihin: vuonna 2023 esitetyt 40-vuotiskonsertit paisuivat tavallista juhlakonserttia värikkäämmiksi bakkanaaleiksi, ja viime talvena toteutetun Olavin huone -kiertueen improvisaatioteatterimaista sisältöä ihmeteltiin aina Helsingin Sanomissa asti. Helsingin Musiikkitalossa esitetty Olavi 360° -konsertti sujahti luontevaksi osaksi tätä jatkumoa.
Jos Olavin huone -kiertueella esitettiin Uusivirran tuotantoa korostetun riisutussa muodossa, Musiikkitalossa mentiin aivan toiseen ääripäähän. Lavalla nähtiin miehen oman yhtyeen lisäksi Kamariorkesteri Avanti, UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Suomalainen barokkiorkesteri. Tämä monikymmenhenkinen kokoonpano esitti Uusivirran hittejä Marzi Nymanin, Tapio Viitasaaren, Timo Kämäräisen, Tara Valkosen, Sanna Salmenkallion, Mikko Hassisen, Timo Hietalan, Arttu Takalon ja Janne Toivosen tekeminä sovituksina. Illan kapellimestarina toimi Eero Lehtimäki.
Kuten Uusivirran tapauksessa saattaa arvata, uusissa sovituksissa ei menty helpoimman kautta. On niin helppoo olla onnellinen, Rakastajat, E=mc2 ja muut Uusivirran suosikit oli hajotettu rohkeasti alkutekijöihinsä ja rakennettu tyystin uudelleen. Uusivirta sekä artistin tärkeäksi aisapariksi asemoitunut Timo Kämäräinen halusivat selvästi ottaa jättikokoonpanosta kaiken irti.
Joskus riskit kannattivat, joskus lopputulos ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin olisi suonut. Esimerkiksi tuulen suhinaa muistuttavilla taustoilla varustettu Rakastajat jäi hienoa levyversiota vaisummaksi, ja E=mc2 menetti Musiikkitalossa alkuperäisen groovensa saamatta mitään kummempaa tilalle. Uusien sovitusten parempaa laitaa edustivat esimerkiksi sympaattisen reipastahtinen Pupu sekä Tanssit vaikka et osaa, jonka vauhdikkaasta salsapoljennosta saatiin esimakua jo Olavin 40-vuotiskeikoilla.
UMOlle olisi suonut uusiin sovituksiin enemmän tilaa. Jazz-orkesteri pääsi kunnolla töihin vasta toisella puoliajalla, kun konsertin alkupuoliskolla kappaleita esitettiin voittopuolisesti Avantin ja Suomalaisen barokkiorkesterin johdolla. Tällöin musiikki muuttui ajoittain turhan raskassoutuiseksi, eikä Uusivirran tuotannolle ominainen pilke silmäkulmassa välittynyt yleisöön asti.
Uusivirta tunnetaan heittäytyvästä esiintymistyylistään, eikä tähän tullut poikkeusta Musiikkitalossakaan. Laulaja tanssi, elehti ja ryntäili lavalla ehtymättömällä innolla, ja useaan otteeseen mies kapusi yleisön keskelle laulamaan tai muuten vain velmuilemaan. Osansa sai myös lavan edustalla telineessään surrannut kamera, joka tarttui Uusivirran esiintymisvaatteisiin ja sai kovaa kyytiä pitkin lavaa.
Tämä kaikki toi esitykseen tervetullutta virtaa. Uusivirran vauhdikkuus kantoi kappaleita silloinkin, kun niiden uusi muoto jätti toivomisen varaa.
Konsertin aikana nähtiin myös vierailevia tähtiä. Jonna Tervomaa saapui tulkitsemaan Uusivirran kanssa Tuhat vuotta sitten -kappaletta, ja aivan konsertin päätteeksi lavalle nousi Pehmoaino Nuori ja kaunis -tunnelmointia esittämään. Tervomaa oli takuuvarman vahvassa iskussa, mutta Pehmoaino tuntui olevan hieman eksyksissä tutun kappaleen uuden version pyörteissä.
Vaan eipä näitä hommia pidä ottaa liian vakavasti. Tätä havainnollisti myös Uusivirta itse, joka esitti yhtyeensä kanssa Tanssit vaikka et osaa -biisin aikana maailmanhistorian todennäköisesti romuluisimman Joutsenlampi-balettitulkinnan. Vaikka puitteet olisivat kuinka suureelliset, rokkihommiin kuuluu, että homman voi välillä pistää hyvällä omallatunnolla sopivasti läskiksi.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti, kuvat), Jenni Schildt (some)
