Vuonna 2001 aktiiviuransa lopettanut Ultra Bra toteutti tänä vuonna kolmannen paluunsa. Ensi kerran yhtye heräsi horroksesta Pekka Haaviston presidenttikampanjan tukikeikalle vuonna 2012, ja viittä vuotta myöhemmin yhtye teki pikantin festarikiertueen sekä kolme konserttia Helsingin Hartwall-areenalla.
Tällä kertaa orkesteri aikoo huipentaa kesän kahteen konserttiin Olympiastadionilla. Sitä ennen tehdään kuitenkin muutama festarikeikka, ja 18. heinäkuuta yhtye kapusi lavalle Pori Jazzissa.
Kerkko Koskisen johtaman yhtyeen viimeisin paluu on siitä mielenkiintoinen, että yhtyeelle kyllä löytyy runsaasti kysyntää – mutta samalla ei löydy. Orkesterin keikat ovat saaneet yleisön kiitettävästi liikkeelle, mutta kun bändi julkaisi viime vuonna uutta musiikkia ensi kertaa pariin vuosikymmeneen, kaksi tuoretta kappaletta jäivät vähälle huomiolle.
Samuli Putron sanoittama Aarre ja Ronja Salmen tekstittämä Toivo ovat periaatteessa taattua laatua Ultra Bran ystäville. Aarre sai kuitenkin tyytyä yhteen viikkoon Suomen singlelistalla, ja Toivosta ei löydy merkintöjä lainkaan.
Näyttääkin siltä, että Ultra Bran tuotannon parissa yleisö haluaa nimenomaan palata 1990-luvulle ja vuosituhannen vaihteeseen, kun Sinä lähdit pois, Minä suojelen sinua kaikelta ja Tyttöjen välisestä ystävyydestä nousivat osaksi suomalaisen populaarimusiikin kaanonia. Ja olihan siinä aistittavissa melkoista hurmosta, kun nämä hitit kajahtivat soimaan Porin Kirjurinluodossa.
Ultra Bra on siitä kunnioitettava yhtye, että se ehti levyttää huomattavan vahvan katalogin verrattain lyhyessä ajassa. Yhtye julkaisi vuosina 1994–2001 neljä albumia ja yhden ep:n, ja näiltä löytyy kotimaisen poprockin ikivihreitä enemmän kuin monelta pitkän linjan puurtajalta.
Tällä taustalla bändi pystyy rakentamaan keikoistaan vaikuttavia suurten tunnekuohujen vuoristoratoja, joissa huipentumat seuraavat toistaan. Näin tehtiin myös Porissa: Heikko valo, Hei kuule Suomi, Vesireittejä, Kirjoituksia ja Savanni nukahtaa innoittivat yleisön laulamaan tunteella mukana.
Musiikin tehoa vahvistaa sekin, että Ultra Bra on lähtenyt tien päälle suuren kokoonpanon kera. Bändissä itsessään soittaa tusinan verran muusikoita, ja näiden lisäksi lavalla operoi kookas jousisektio tukemassa yhtyeen sointia. Orkesterin soundissa olikin kiitettävästi kokoa ja voimaa.
On ilahduttavaa nähdä, miten paljon Ultra Bran muusikot näyttävät nauttivan yhdessä esiintymisestä. Pori Jazzissa soitti rentoutunut, hyväntuulinen bändi, joka tulkitsi kappaleitaan kiihkeästi ja suu hymyssä. Ehkäpä Kerkko Koskisen sävellykset pysyvät nykyisellä aktivoitumistahdilla orkesterille itselleenkin tuoreina eikä niiden soittamiseen ehdi hiipiä latteaa rutiinia.
Porin-keikka näytti, että Ultra Bra on edelleen voimissaan ja pystyy puhaltamaan tuttuihin lauluihin roimasti tunnetta. On myös suorastaan todennäköistä, ettei tämä kesä jää yhtyeen viimeiseksi voimanponnistukseksi: kun sekä yleisö että bändi viihtyvät ja katsomossa riittää kuulijoita, nähtäneen orkesterin nimi kesäfestivaalien esiintyjälistoilla jälleen joidenkin vuosien päästä.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti ja kuva), Jenni Schildt (sosiaalinen media)