Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Tallinn Music Week (TMW) on alkukevään mittavin musiikkitapahtuma alueellaan. Siihen osallistui tänä vuonna kaikkiaan 217 yhtyettä ja muuta esiintyjää 36 maasta. Heidän edustamansa 49 genreä soi 28 showcase-tilaisuudessa.
Lisäksi Tallinnaan saapui 1297 kansainvälistä delegaattia, joiden toimenkuva ulottui musiikkialan eri ammateista mediaan sekä taiteilijoista yrittäjiin ja erilaisten organisaatioiden päättäjiin. Heistä 163 osallistui puhujina konferenssiin, joka täydentää TMW:n tarjontaa oleellisesti.
Yleisöäkin TMW haali sankoin joukoin: laskuri nakutti yhteensä 18 814 vierailua, mikä näkyi monissa tapahtumatiloissa täytenä tupana.
Suomalaisillekin TMW on jo pitkään ollut sesongin käynnistäjä. Tuttu naapuri vetää puoleensa alan toimijoita, sillä Viro nähdään yhteismarkkinana ja mahdollistajana. Se myös toimii porttina koko Baltiaan. Ilmankos viralliselta delegaattilistalta löytyi pitkälti toista sataa meikäläistä pro-henkilöä.
Lisäksi TMW:n artistikertymän kakkossijalla komeili Suomi 22 nimellä heti isäntämaan 105:n musikantin jälkeen. Mainittakoon, että kolmannelle sijalle ylsi Britannia 13 tekijällä.
Täkäläisistä esimerkiksi Juurakko pompotti kansaa Kivi Paber Kääridin Roots Session -pippaloissa, Vimma pani Mustan salin kuohumaan verevällä remellyksellään Fenno-Ugria-iltamissa, Sophia Mitiku tutki elektron sävykarttaa Fotografiskan Afrika Now! -setissä ja Rosettes helmeili tyylikkäästi Von Krahlin paikallisen luovuusklusterin Funk Embassyn nimikkobileissä soittaen samalla esikoislevynsä Lifestyles (Timmion Records) julkaisukeikan eläytyvälle yleisölle.
Muutoin TMW:n kaukaisimmat vieraat saapuivat Australiasta, Taiwanista ja Tansaniasta, Bashar Murad taas edusti festivaaliskenessä harvinaista Palestiinaa. Hän veti yhden showcase-iltojen räväkimmistä esityksistä Station Narva -festivaalin estradilla.
Musiikillisesti kohautti puolestaan Kai Schumacher, jonka keikasta pöhistiin laajasti.
Luovuuskentän katselmus
Soundi tutustui Tallinnan luoviin toimijoihin etkokierroksella ennen varsinaista TMW:ä.
Katselmus käynnistyi FAAR Musicista, joka on itsenäinen levy-yhtiö, kustantamo ja managerointiyritys. Sitä johtaa joukko samanhenkisiä muusikoita ja musiikkiyrittäjiä. Joukkiolla on kahden vuosikymmenen kokemus alasta: kollektiivi toimi aiemmin kahtena eri yksikkönä Downtown Studios ja Star Management. Niiden yhdistyminen tapahtui vuonna 2021, jolloin perustettiin kustannusosasto.
FAAR Music keskittyy musiikkiin edustaen useita paikallisia ja pohjoismaisia lauluntekijöitä ja tuottajia. Se tekee yhteistyötä paitsi Pohjoismaiden suurten musiikkialan yritysten kanssa, myös alueen ulkopuolella monien muiden alan toimijoiden kumppanina. Soundin vieraillessa talossa oli meneillään biisileiri, joka on osoittautunut tuottavaksi tavaksi kehittää uutta musiikkia ja artisteja, kertoi FAAR:n toimitusjohtaja Kertu Mägar.
Illan toinen stoppi oli Kurvad Uudised Records, virolainen levy-yhtiö, joka syntyi vuonna 2023. Viiden eri tavoin musiikissa mukana olleen ystävän yhteenliittymä on kasvanut nopeasti alueelliseksi vaikuttajaksi.
Viisikon yhdistetty parviäly sekä tietotaito taiteessa, bisneksessä, tuotannossa ja brändäyksessä ovat tehneet Kurvad Uudisedista merkittävän pelurin, joka on julkaissut yhteensä 52 singleä, albumia ja vinyylilevyä. Firman nimen itseironisen merkityssisällön vastaisesti putiikki on antanut aihetta toistuville hyville uutisille. Jo viisi lanseerausta on noussut Top 10 -singlelistalle.
Kolmas kohde Paavlin kulttuurikeskus toimi aiemmin kalanjalostustehtaana. Nyt se on taannoin suljetun rokkiluolan Sveta Baarin perustajien uusi lafka. Muuta he eivät kuulemma osaa, kun ovat koltiaisista asti lähinnä järjestäneet keikkoja. Touhu on varsin underground-henkistä saunoineen ja alueen asukkaiden yhteisine kasvimaineen. Tiloja on saneerattu kulttuuri- ja esityskäyttöön lokaatio kerrallaan.
Mahdollisuuksia on kasvumielessä vaikka mihin ja päämiehet puntaroivat eri ratkaisuja sitä mukaa, kun tarpeet muuttuvat. Sijainti rändom rockväen vilkkaimpien vaellusreittien tuolla puolen asettaa omat haasteensa, vaikka julkinen liikenne ulottuu lähimmillään korttelin päähän. Toisaalta liiketoimintamallia tukee ylirajainen toiminta: ydinjoukko operoi myös muualla Baltiassa ja Suomessa saakka.
Suomi jälleen tapetilla
Suomi oli esillä edellisvuottakin komeammin 17. Tallinn Music Weekillä. Menossa olivat mukana organisaatiot Finland Festivalsista Teostoon ja Music Finlandiin.
Ruohonjuuritason toimijoita oli niin ikään liikkeellä sankoin joukoin. Esimerkiksi Tommi Mutka ja Jyri Kuukasjärvi katsastivat bändejä, tapasivat vanhoja tuttuja ja loivat uusia kontakteja TMW:n tiimellyksessä.
Kenttä on tuttu ja hyväksi havaittu, sillä kaksikko järjestää Sonic Ritesia, jota on kuvattu ”tumman vaihtoehtomusiikin soihdunkantajaksi”. Seuraava kaksikon Suomen Roadburniksi luonnehdittu festivaali valtaa Helsingin Ääniwallin 23.–24. toukokuuta.
TMW-ohjelman kotimainen bändikirjo kattoi monenmoista Anne-Mari Kivimäki Ensemblen kansanmusiikista Otto Augustin elektroon ja Ánnámáretin Saamenmaan sykkeestä The Moontwinsin rämehuuruihin. Yllättävää oli rockin ja etenkin raskaimman rynkytyksen niukkuus kisakattauksesta.
Sinällään valinnat antoivat kuitenkin moniulotteisen kuvan tämän hetken tarjonnasta vientiaktien näkökulmasta. Vaikuttaa nimittäin siltä, että juuri maailmanmusiikillisuus, monikulttuurisuus ja maanläheisyys ovat erilaisina yhdistelminä sitä, mikä vetoaa sirpaloituneisiin yleisöihin – tanssittavien rytmimusiikkien loputtomien alalajien ohella.
Tätä vasten peilaten erityisen kurantteja tapauksia olivat vaikkapa soonista palettia sekoittavat Rosettes, Juurakko, Vimma ja Sophia Mitiku.
Rosettes hönki juhlatunnelmaa debyyttialbuminsa ensiesittelyn kunniaksi laulusolisti-kosketinsoittaja Tytti Roton johdolla. Oktetti otti yleisön haltuun heti kättelyssä saaden väen liikkumaan tuosta vaan.
Vokalisti, kaksi kitaristia, basisti, rumpali, lyömäsoittaja sekä kaksimiehinen torvisektio edustivat samalla festaritarjonnan orgaanisinta siipeä. Vaikka tyylipaletti liukuu r&b:stä psykedeeliseen kirjoon, homma hoidetaan perinteisellä soitinnoksella ja bändidynamiikalla.
Näin myös Juurakko ja Vimma. Juurakon kalusto ulottuu jouhikosta ja kanteleesta moderniin välineistöön mutta meno on värttinämäisellä tavalla moniäänistä kansanmusiikkipohjaista ilottelua. Ja juuri se ilo tarttui puseroon kenttäoloissa. Hilpeistä ilmeistä ja yleisestä hytkynnästä välittyi vilpitön antautuminen Juurakon huldain vietäväksi.
Vimma vuorostaan riisui aseista kaiken kattavalla heittäytymisellään. Remmi yhdisti lavalla pelimannihenkisen revittelyn punkinomaiseen ota-tai-jätä-asenteeseen, jolla biisit paiskattiin päin vastaanottajien pläsiä. Samalla tekemisestä välittyi kohtaamisen riemu, kun bändi tuntui aidosti vaikuttuneelta aikaansaamistaan hurmioituneista reaktioista.
Sophia Mitikun tulokulma oli aivan jotain muuta. Sähköiset tyylit ambientista triphopiin sulautuivat setissä kokeelliseksi vellonnaksi. Herkkävireistä elektro-kollaasia voimaannutti vuorovaikutus yleisön kanssa. Mitiku otti tuntumaa aivan lavan eteen pakkautuneeseen väkeen sen sijaan, että olisi pudotellut asiaansa yksinomaan laitearsenaalin takaa. Toimihan moinen.
Kontrasteja lavoilla
Festivaalien parasta antia ovat usein juuri uudet musiikkielämykset. Näin TMW:ssäkin. Eri yhteyksissä kuuli sävelilmaisua, joka pysäytti sijoilleen ja vaati kuuntelemaan. Tallinnassa moisia yllätyksiä tarjosivat esimerkiksi Kai Schumacher ja Bashar Murad, täysin erilaisista musiikillisista maailmoista tulevat taiteilijat.
Pianisti Kai Schumacher oli koko TMW:n Tapauksia. Hän soitti kuratoinniltaan korkeatasoisessa Classical: Next -illassa. Ilmaisu liukui preparoidun pianon tykityksestä riipaisevan kauniiseen melodisuuteen.
Minimalismi ujuttautui ilmoille John Cagen ja Steve Reichin hengessä, Bach taas leijui soitteiden harmonisimmissa klasarituokioissa. Nik Bärtschin tyylinen hypnoottinen sointikierto kasvatti osaltaan konsertin soinnillisesti rikasta vetovoimaa.
Schumacher tuntui haastavan inhimillisen suorituskyvyn ylittäessään instrumenttiin liittyvien mielikuvien rajoja. Salamasorminen työstö oli kuitenkin vain väline, ei päämäärä saati sisältö. Esityksen kruunasi nöyryys, jolla herpaantumattomasti läsnäoleva muusikko kohtasi yleisönsä.
Bashar Murad on pop-artisti, laulaja-lauluntekijä ja elokuvataiteilija, joka edustaa maailmalla palestiinalaisia. Välittömyys oli Muradin valtti TMW:ssä. Hän laulatti yleisöä arabiaksi ja englanniksi ja lisäsi poreilua hulppealla lavashowlla, jossa tarttuva elektropop-estetiikka yhdistyi kosmopoliittiseen pride-poseeraukseen näyttävine asuineen.
Taustaträkki miksasi dabken jyystöä, lähi-itämaisia konerytmejä ja laulumuotoon pakattua tiukkaa sanomaa pop-koukuin. Ohjelma kaartui Nafas-ep:n materiaalista Itsahell!-ep:n nimiraitaan ja teokseen Wild West, jotka peilaavat Muradin kotikontujen musertavaa tilannetta.
Kanada-illan jokereita oli Ana Lía, Dominikaanisesta tasavallasta Torontoon asettunut lauluntekijä, joka valtasi Mustan salin flamenco-kitaristi Benjamin Barrilen kanssa. Täysi tupa fiilisteli duon lumoissa fuusiota, joka kanavoi eteläisen pallonpuoliskon lattarisaundien energiaa. Lämmin presenssi ja salin lukeminen olivat torontolaiskaksikon valtteja.
Toisenlaisia irtiottoja ilmensivät Xani, Vulva Voce ja Oyama. Australialaisartisti Xani näytti, että rokata voi viulullakin. Sooloveto luupperien ja muun vermeistön tuella liukui sujuvasta svengistä glokaaliin irrotteluun, jota kengurumaan lähettiläs höysti hyvätuulisella ja välittömällä tarinoinnilla.
Vulva Voce taas osoittautui salonkikelpoiseksi jousikvartetiksi ohjelmaa myöten, vaikka nimen perusteella sen voisi kuvitella korkeakulttuuriseksi versioksi Pussy Fartsin tyyppisestä provokaattorista. Hyvä niin. Brittinelikko on valloittanut estradeja Glastonburya myöten, joten homma oli hallussa. Attityydiä se osoitti verbaliikallaan, soitteiden ohessa.
Oyama saattoi jäädä mieleen Pétur Benin tuottamasta debyytistä Coolboy (2014). Sen jälkeen universumin tähdet ovat asettuneet useampaan otteeseen uusiin konstellaatioihin. Silti Oyama porskuttaa edelleen. Olisiko niin, että koplan shoegaze on tänään jälleen ajankohtaista? Ainakin sen verran hyvin bändi veti väkeä. Lavalla himmailu irtautui genren ulkoisesti välinpitämättömästä laimeudesta tihentyen paikka paikoin tiukan terhakkaaksi.
Kotikentän gurut
Virolainen bändikenttä soi TMW:llä laajalla otannalla perinne- ja kansanmusiikista klassiseen ja jazzin kautta uusimpiin biitteihin ja tyyleihin.
Neon Fir on profiloitunut musiikilliseksi kokeilijaksi, joka on möyrinyt monenlaisissa soonisissa alakasvustoissa. Samalla se on onnistunut runsastamaan yleisöpohjaansa sen sijaan, että olisi karkottanut uteliaat alituisilla ilmaisusuunnan hienosäädöillään.
Backstage Recordsin Indie Shuffle -illanvietossa Neon Fir hyödynsi kotikenttäetunsa. Poppoo sai yleisön paikalle, reagoimaan ja liikkumaan kuin maagikon ottein. Ja mikä ettei. Retrosaundein tykyttävä urbaani poppailu puri selvästi porukkaan. Oman lisäefektin showhun toi bändin vaatetus, joka näytti psykedeeliseltä lavan valoissa.
Jazzlavan valioita oli The Rocket. Virolaisen harmonikkataiturin Tuulikki Bartosikin ja ruotsalaisen kontrabasistin Svante Söderqvistin trion yhteenliittymä luo akustista sointia.
Freesi lennätys voimaantui koettavassa hetkessä. Spontaaniuden lisäksi kokoonpanon ulosantia nostatti intuitiiviselta vaikuttava keskinäinen kommunikointi.
Arvo Pärt on virolaisista säveltäjistä tunnetuin. Hän täyttää syyskuussa 90 vuotta. Sen kunniaksi TMW tarjosi konsertin lisäksi vierailun säveltäjäikonin nimikkokeskukseen Laulasmaalle. M4gnet Quartet tulkitsi omassa osuudessaan Pärtin Summasta haurasvireisen tunnelman ja soitti samassa jatkumossa myös Erkki-Sven Tüüria, toista suurta virolaissäveltäjää.
Arvo Pärt -keskuksessa saattoi aistia luonnon läheisyyden. Arkkitehti on istuttanut rakennuskompleksin kirjaimellisesti mäntymetsään niin, että rakennuksen sisätiloissakin voi nähdä varvikkoa siellä täällä. Säveltäjä itse sattui poikkeamaan kangasmaisemassa omalla kävelylenkillään.
Kansanmusiikki eri tyylisuuntineen on maailmalla alati kasvava suuntaus. Juurevaa ja maanläheistä pelimanniosaamista esitteli Viljandin folkjuhlien nimikkolavalla muun muassa The Baltic Sisters. Kuvaavaa on, että nelikko sai alkunsa alan festivaalilla Portugalissa. Baltian maiden ”musiikillisten sisarusten” muodostama yhtye hyödyntää alueen monenlaisten muutosten ajan saatossa rikastuttamaa perinnettä moniäänisesti ja ikiaikaisin soittimin säestäen.
Sounds and Stories from Ruhnu Island oli samanhenkinen äänimatka maanosan historiaan. Sodan jälkeisen väestönvaihdon myötä myös Runosaarena tunnettu Ruhnu menetti oleellisen osan identiteetistään, kun yhteys Ruotsiin katkaistiin. Uusi folk-ryhmä palauttaa käyttöön osin unohdettua kulttuuriperintöä.
Svjata Vatra voimaannuttaa etnoyhteytensä punk-asenteella, jolla se hitsaa yhteen niin viulun kuin skamaiset pasuunafillit. Ukrainalais-virolainen yhtye tuo sähäkästi folkia tähän päivään ja sointiympäristöön. Räiskyvä veto oli TMW:n vakuuttavimpia.
Soul, r&b ja muut urbaanit tyylit ovat niin ikään keskiössä virolaisessa musiikkikentässä. Persoonallisen äänen laulajia ja tyylitajuisia muusikoita riittää hämmästyttävässä määrin suppeassa populaatiossa. Vuosikymmenen verran alalla vaikuttanut Inga Tislar on hehkutuksen konkareita. Tällä kierroksella hän leikitteli diivan ja jalat maassa -asenteen kontrastilla, tuloksena liikunnallista ja kansaan vetoavaa sykkeen nostatusta.
Ajankohtaista just nyt
TMW:n ydintä ovat keskustelut, joissa asiantuntijat ympäri maailmaa puivat ajankohtaisia aiheita. Nyt polttavia teemoja olivat muun muassa keinoälyn mahdollisuudet musiikintekemisessä, alustateollisuus, levymerkin hallinnointi, livekentän haasteet sekä musiikin hyödyntäminen peli- ja muissa synkronoinnin tuomissa käyttöympäristöissä.
Kokoustiloissa syvennyttiin lisäksi musiikin räätälöintiin uusille markkinoille sekä pehmeiden arvojen asettumiseen osaksi toimintahorisonttia aina mielenterveyden haasteiden huomioimisesta kestävään kehitykseen ja saavutettavuuteen.
Maista valokeilaan nostettiin Ukraina, Ruotsi, Baltia, Puola, Kanada, Taiwan ja Keski-Aasia – Suomen ohella. Lisäksi korealainen popskene kiinnosti, vetäähän se puoleensa juuri tällä hetkellä vaikuttajia myös meiltä Pohjolasta.
Esimerkiksi ruotsalainen tuottaja ja lauluntekijä Albin Nordqvist kuvasi Aasian markkinoita ennakkoluulottomaksi pelikentäksi. Yli sata biisiä Koreassa ja Japanissa julkaissut mies sai tilaisuutensa tekemällä täsmälleen speksauksen mukaisen raidan salama-aikataululla: yhdessä ja samassa teoksessa piti olla kaikkea bossanovasta elektroon. Maanmiehensä Hampus Nerge, 09 Musicin A&R-manageri tähdensi, että artisti ja musiikki on tunnettava perinpohjaisesti, jotta voi tehdä sujuvaa ja molemminpuolisesti palkitsevaa yhteistyötä.
Vuosittain TMW:n konferenssiohjelmaan on sisältynyt musiikkialan tunnetun vaikuttajan haastattelu. Nyt niitä oli kaksi. Brittiläinen tuottaja, äänittäjä ja miksaaja Haydn Bendall on alan legendoja. Abbey Road -studion äänigurun kanssa ovat työskennelleet kaikki Paul McCartneysta Kate Bushiin ja Gary Mooresta Massive Attackiin.
Brittitoimittaja Jez Fielder haastatteli Bendallia sujuvan nokkelasti tuntien taustat tarkkaan. Anekdootteja vilisi. Esimerkiksi Elton Johnin mielettömän lennokas pianon soitto studiossa oli surrealistista. Paul McCartney palasi mieleen niin ikään pianon ääressä – hän kuulosti ihan Beatlesilta myöhemminkin. Bendall itse on kammonnut estradeja, vaikka pianisti-kosketinsoittajaa on kosiskeltu moniin kimppoihin. Ramppikuume on paha tauti.
Martyn Ware puolestaan henkilöityy 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun Sheffield-saundiin. The Human Leaguen, Heaven 17:n ja British Electric Foundationin (BEF) perustajajäsenenä hän oli luomassa uutta elektronista äänimaailmaa.
Uran käännekohtia oli oivallus, että musiikin tekemiseen tarvittiin vain mikrofoni, nauhuri ja syntetisaattori. Homma starttasi punkhenkisellä tee-se-itse-meiningillä. Koneilla kokeilu kiehtoi. Kun piuhoja kytki kokeillen eri vaihtoehtoja, pahinta mitä saattoi tapahtua oli ettei kuulunut mitään. Se oli fantastista ja soi täysin vapaat kädet luoda jotain aivan uutta.
Keskustelua jatkoi vielä paneli, jossa pureuduttiin lisäosallistujin ekokatastrofiin ja musiikin mahdollisuuksiin vaikuttaa ihmisten mieliin sen pysäyttämiseksi.
Seuraava, järjestyksessä 18. TMW järjestetään 9.–12.4.2026.
