ANI DIFRANCO: Revelling/Reckoning

Punapäisten opiskelijatyttöjen idoliksi haukuttu multi-lahjakas Ani DiFranco pesee ilkeäkielten suut. Tupla-albumin julkaiseminen cd-aikakaudella kielii usein suuruudenhulluudesta tai julkaisukynnyksen mataluudesta, mutta Revelling/Reckoning on toista maata. Samalla se on DiFrancon laajan tuotannon parasta antia ja varmistaa, että tästälähin allekirjoittanut seuraa tarkasti Buffalon tytön edesottamuksia.
Harvinaisen monimutkaiseen digipak-pakkaukseen sommiteltu tupla jakautuu kahteen vastakkaiseen puoleen; eräänlainen yin & yang tämäkin. Albumit eroavat selkeästi toisistaan, mutta linja säilyy Anin äänen ja akustisen kitaran myötä johdonmukaisena, vaikka biisien kehykset muuttuvat.
Revelling kulkee DiFrancon sanojen mukaan eräänlaisen anteeksianto-teeman alla. Yllättävän rujosti funkkaavissa kappaleissa on tarpeeksi karheutta ja eteenpäin kulkevaa voimaa, mutta myös kimurantteja käännöksiä ja herkkää paloa. Asialliset puhallinosuudet (vierailijana muun muassa Maceo Parker) DiFranco on sentään malttanut jättää muiden haltuun, kaiken muun hän sitten hoitaakin itse. Mikäs siinä, onhan hän yksi etevimmistä kauniimman sukupuolen kitarataiteilijoista.
Vielä enemmän intoa arvostelijan purjeisiin saa Reckoning. Haikeampi ja riisutumpi tunnelma yhdistettynä muutamiin todella kauniisiin lauluihin saa hetkittäin aikaan sellaisia väreitä, että viisi tähteä olisi ollut varma, jos levyt olisivat ilmestyneet erillään. Huilun, haitarin ja aavemaisen baritoni-kitaran sulosävelet hivelevät erityisesti yöajan pimeissä hetkissä, joka on varma merkki siitä että tämä ihastus kestää.