Architects loi nahkansa uudelleen edellislevyllään, industrial-vaikutteisella ja popimmalla For Those That Wish To Existillä (2021), joka oli raikas pelinavaus mutta biiseiltään unohdettava. Vain puolitoista vuotta myöhemmin julkaistavalla The Classic Symptoms Of A Broken Spiritillä Brightonin lahja metalcorelle vie uutta soundiaan eteenpäin itsevarmemmin.
Classic Symptoms tempaisee mukaansa Deep Fake -aloituksesta lähtien. Albumi on kirjoitettu keikkoja silmällä pitäen, ja moni kappaleista houkuttelee häpeilemättömästi laulamaan mukana. Edeltäjällä esitellyt industrialvaikutteet jopa Rammsteinia muistuttavine kitaroineen istuvat aiempaa paremmin keitokseen.
Synkästä nimestään huolimatta albumi on Architectsin hauskin tuotos sitten turhaan parjatun The Here And Now’n (2011). Architects tuntuu vapautuneen menneisyytensä taakasta ja kuullaanpa Spit The Bonella jopa itseironisena pidettävä, metalcoremeemiksi muodostunut blegh-tavaramerkkihuuto, jota vokalisti Sam Carter sanoi aiemmin vihaavansa.
Classic Symptoms on virkistävä teos bändiltä, joka vielä muutama vuosi sitten ui synkissä vesissä. Ennallaan on kuitenkin se, että Architects tekee musiikkiaan sydänverellä.
