Levyarvio: Tragedia jalostui osaksi tarinaa – Architectsin upea muistotyö menehtyneelle jäsenelleen

Arvio julkaistu Soundissa 11/2018.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Architects
Holy Hell
Epitaph

Mitä bändi voi tehdä, kun sen luova voima menehtyy syöpään alle kolmekymmenvuotiaana? Poikkeuksellisen sydänverellä tehdystä metalcorestaan tunnetun Architectsin uran jatko oli vaakalaudalla, kun yhtyeen perustajajäsen kitaristi Tom Searle menehtyi vuonna 2016, mutta Architects ei antanut menetyksen kaataa bändin laivaa.

Holy Hell on rakennettu suurelta osin kitaristin jälkeensä jättämien riffien, sointukiertojen ja atmosfäärien pohjalle tämän rumpalikaksoisveli Dan Searlen toimesta. Se on tunnelmaltaan bändin uran synkin ja aggressiivisin tuotos, josta on vaikea löytää aurinkoa. Vaikka pääpaino on henkilökohtaisessa traumassa, saavat tuttuun Architects-tapaan kunniansa kuulla myös luontoa riistävä ihmiskunta ja vallanpitäjät.

Mitä syvemmälle Holy Hellin tematiikkaa ja viittauksia Searlen elämään tutkii, sitä raskaampi ja koskettavampi kokemus albumista muodostuu. Metallialbumia kuuntelee harvoin itku kurkussa. Architectsin musiikin raskauteen nähden epätodennäköisen menestyksen salaisuus on aina ollut rehellisyys ja Tomin kohtalon jälkeen bändin tragediasta on tullut osa fanien tarinaa. Holy Hell on kädenojennus jokaiselle rakkaansa menettäneelle. Kaikki ei ole menetetty.

Lisää luettavaa