Disco on palannut lähes 20 vuoden levytystauon jälkeen. Kuulijan onneksi duo ei ole matkustanut ajassa eteenpäin 1980-luvulta, jonka synavetoisen popin tarttuvalla reseptillä se teki aikoinaan isoimmat hittinsä.
Popkappaleissa ei voisi juuri terävämpiä koukkuja olla. Jotain elämää -levyn synamelodiat soivat koko ajan isommin, isommin ja vielä vähän isommin, mutta joukosta löytyy myös tummempia ja melankolisempia sävyjä. Ne tasapainottavat romanttista toiveikkuutta juuri sopivasti tosielämän karummilla sävyillä.
Terävimmät popkärjistä ovat Kauniimpi ilman sua, Muualla palaa, Routainen maa ja Maailma on tehty meille. Jo näiden neljän kappaleen huomaa nopeasti olevan aika samasta puusta veistettyjä. Se ei haittaa tippaakaan, ennen kuin levyn huomaa olevan yhdentoista kappaleen mittainen ja sisältävän myös selvästi tasaisempia sävellyksiä.
Jotain elämää on erittäin viihdyttävä popalbumi. Ei sen vähempää, muttei toisaalta myöskään enempää. Disco on tehnyt levyn, joka on monella tapaa muisto 2000-luvun alun cd-singleajoista. Albumin kovimpiin singleihin on puristettu häikäilemättömän hyvää melodiaa ja lyriikkaa, mutta täytekappaleet saavat albumin notkahtelemaan.