Mitä on luovuus aikamme popissa? Muusikko-säveltäjä-studiovelho Leon Michelsin luotsaama El Michels Affair -kollektiivi saa pähkäilemään näinkin perimmäistä kysymystä.
Michelsin musiikillisen temmellyskentän voi periaatteessa piirtää retrosoul-otsikon alle. Siihen maailman suhteutettuna lukuisten kovien hiphop-nimien kuten Wu Tang Clanin ja Black Thoughtin kanssa työskennellyt näppäröijä on uteliaassa leikkisyydessään suorastaan anarkistinen. 1960–70-lukujen soul-menneisyyttä kierrättävien kollegojen rinnalla El Michels Affairin mosaiikkimaisessa grooveseikkailussa on vahvoja kiinnikkeitä rapin samplevetoisen kultakauden estetiikkaan.
Michelsin kipparoima soittajisto leikkii suvereenisti herkkusoundeilla ja loihtii ilmoille korvakarkkia milloin kuohkeilla soft rock -mausteilla tai etnokierteillä, milloin törkeillä pornofuusiojazzsävyillä.
Orgaaninen groovepröystäily tuo mieleen sampletykittelyn hyvässä ja pahassa. Hyvää on villi seikkailuhenki. Puristisen ja genreuskollisen retron keskellä vierailijalista on vinkeä. Japanilainen psykedeliakonkari, ghanalainen gospel-laulaja ja popjazzstara Norah Jonas mahtuvat hyvinkin samalle levylle.
Pirskahtelevan leikin pimeä puoli on kokonaisuuden pirstaleisuus. Luovuus on tässä muodossa perin lyhytjännitteistä. Nokkela soundipuljaus saa kaipaamaan sielua.
