Vuonna 2016 perustettu Sleep Token keräsi nopeasti vannoutuneen kuulijakunnan erikoisella lähestymistavallaan metalliin. Genressä ei ollut kuultu vastaavaa, joten suosion räjähdysmäinen nousu ei ollut mikään yllätys. Asiassa auttoivat bändin anonyymiteetti ja oma mytologia.
Brittibändin neljäs levy Even in Arcadia on noussut myyntilistojen kärkeen ja nostanut yhtyeenkin jälleen uusiin sfääreihin. Valitettavasti albumi on kuitenkin yhtyeen heikointa antia. Samalla se on piste, jossa Sleep Tokenin on päätettävä tulevaisuutensa suunta.
Kappaleet tuntuvat usein todella turboahdetuilta, ja kun niiden olettaisi loppuvan, perään heitetään vielä joko breakdown – niin matalavireisillä kitaroilla kuin digitaalisilla työkaluilla on mahdollista tuottaa – tai sitten miljoonas imelä trap-biitti. Raskaat metallikohdat tuntuvat jopa taakalta ja velvoitteelta. Ilman niitä levy kuulostaisi huomattavasti freesimmältä.
Sanoitusten puolesta albumi on bändin tähän asti intiimein ja paljain. Laulaja Vessel puhuu välillä jopa häiritsevän suoraan suosion tuomasta tuskasta. Ja kuten Damoclesin sanoituksista käy ilmi, myös hän tiedostaa faktan, ettei levyn musiikki ole välttämättä sitä kaikista mielenkiintoisinta.