Haloo Helsinki! on matkustanut pääkaupungista rapakon taakse. Uudella levyllä kuljetaan ja tanssitaan cowboybootsit jalassa countryn sävelin, mikä käy selväksi jo aloitusraita Burning Manillä. Ja se kuulostaa komealta! Biisi näyttää, että bändillä voi olla kyky uusiutua ja elää ajassa ilman että se unohtaisi tai hylkäisi hyväksi havaitun tyylinsä.
Preeriamaisemissa kuljetaan myös kappaleissa Kutsu mua jumalaksi, jonka sanoituksista voi tulkita kritiikkiä suuren maailman johtajia kohtaan, ja Vegas, jossa juhlitaan kuin Nevadan reiviluolassa.
Singleiksi irrotetut Gardenia ja Voiko enkelitkin eksyä eivät puolestaan edusta villin lännen tunnelmaa. Ensin mainittu on tuttua Haloota, jossa on mukaansatempaavan voimakas melodia ja hieman herkät sanoitukset. Jälkimmäinen on yllättäen albumin tylsintä päätä edustava rallatus, jossa bändiläisten osaaminen ei pääse oikeuksiinsa.
Kokonaisuutena Voiko enkelitkin eksyä on jo kahdeksas helsinkiläisalbumi, jota kuuntelee mielellään niin kotona, salilla, kasinolla kuin keikalla. Kevään kiertuetta odotellessa.
