Arvio: House of Grief lepää täysin Cammie Beverlyn sielukkaan äänen varassa – Laulusta tihkuva tunne tekee torsommistakin biiseistä parempia

Arvio julkaistu Soundissa 3/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Cammie Beverly
House of Grief
Icons Creating Evil Art

Progressiivista tunnelmametallia soittava Oceans of Slumber kokeili Starlight and Ash -albumillaan (2022) pelkistetympää ilmaisua ja keskittyi ”southern gothiciksi” nimeämäänsä melanko­liseen blues-country-americanaan.

Teksasilaisyhtyeen laulajan Cammie Beverlyn (ent. Gilbert) ensimmäinen soolopitkäsoitto voisi olla peräisin samoista sessioista, sillä instrumentaatioltaan erittäin riisuttu House of Grief lepää täysin laulajan sielukkaan äänen varassa.

Beverly on aina ollut harvinai­suus, kuin soul- tai gospel-laulaja metallibändissä, eikä hän tarvitse loistaakseen muuta kuin laveasti maalailevat syntsatapetit ja rytmi­pohjan. Joskus pelkkä piano riittää.

Hädin tuskin albumimittaan yltävän levyn kappaleet ovat yhtä paljaita kuin soundikin. Vaikka nii­hin kaipaisi välistä jotain enemmän, Beverlyn laulusta tihkuva tunne tekee torsommistakin biiseistä pa­rempia. Osa niistä loppuu kuitenkin niin töksähtäen, että levyä vaivaa viimeistelemättömyyden tuntu. Riipivät Rivers ja Paraffin jäävät silti takuulla toistuvaan kuunteluun.