Tasaisesti levyttäneen Joel Hallikaisen uutuus on Soundin arviosivuilla, koska kriitikkoa kiinnosti tarkistaa, mitä viihdeveteraani nykyään tekee. Onhan Kuurankukka sentään todella kova biisi.
Hölmösti nimetty Mielensäsanoittaja ei ikävä kyllä yllätä positiivisesti. Sen taas saattoi arvata, että Hallikainen kompastuu helmasyntiinsä eli lipevyyteen. Rautalankainen iskelmä on omimmillaan kaihoisana, mutta Hallikaisen artistipersoona ei vain tunnu taipuvan sellaiseen. Sen sijaan hän tsemppaa, uskoo elämään ja kertoilee vaivaannuttavia tarinoita rakkaudenjanoisista ikänaisista.
Hän haluaa myös osaksi laulaja-lauluntekijäperinnettämme Pekka Ruuskan tai Mikko Kuustosen hengessä. Näistä niin ikään hengellisen musiikin traditioon kytkeytyvistä tekijöistä poiketen Hallikainen ei kuule maailman riitasointuja. Se tekee hänestä laimean tarinankertojan. Tekstit on tosin sorvannut Timo Turpeinen, mutta laulajan mallin mukaan.
Periaatteessa Mielensäsanoittaja on ammattitaitoista tekemistä, jossa ainakin musiikin peruspalikat ovat oikeilla kohdillaan. Samalla se on kuuntelukokemuksena aivan sietämättömän sakkariininen.