Kotimaisen Klara LaFleurin toinen kokopitkä Detour 4 jatkaa enemmän tai vähemmän samoilla soinnuilla kuin dreampop-bändin esikoisalbumi And She Caught a Glimpse of the Ocean. Nyt on tosin kasassa tiiviimpi, vain seitsemän kappaleen mittainen kokonaisuus.
Keveät kitara- ja syntikkapopkappaleet käsittelevät heikkojen jäiden peittämää maailmantilannetta, jota kannattelee yhteisöllisyys. Toista ihmistä halutaan koskettaa niin henkisesti kuin fyysisestikin hellästi.
Miikka Huiskon syntetisaattorien lisäksi lauluja tahdittavat sähkökitarat (Huisko ja Joonas Pihala), rummut (Oskari Niemi) ja basso (Melik Turunen), mikä tuo kappaleisiin vaihtelevuutta ja syvyyttä. Nätti Touch ja menevä Wish for the Moon ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Huiskon heleä ääni toimii tässä kombossa hyvin, joskin se alkaisi ehkä kyllästyttää, jos levy jatkuisi pidempään. Sinänsä kivat kappaleet ovat keskenään samanlaisia, eikä yksikään niistä nouse korkealle lentoon erottuen muista raidoista tai muiden vastaavien popparien tuotannosta.
Lopulta Klara LaFleur on ehkä vähän liiankin helppoa ja tasapaksua kuunneltavaa. Detour 4:n sopisi tehdä koukkaus jonnekin ihan muualle, jotta matkasta tulisi mielenkiintoisempi.