Maailmassa on monia valloittavia musiikkigenrejä, mutta jos niistä olisi pakko valita yksi, meikämasan viisari pysähtyisi melukkaan kitararockin kohdalle.
Säröpedaalia valloittavampaa rockinsoittolaitetta ei ole, mutta silläkään ei tee hevon helvettiä, elleivät soitettavat kappaleet ole hyviä. Kotimaisella alan tulokkaalla The Snakellä ei ole tätä ongelmaa. Lisäksi se osaa polkaista äänensärkijöitään oikeissa paikoissa.
Always Bites Back on paraatiesimerkki siitä, miten pitkälle yksinkertaisen laadukkaalla biisimateriaalilla päästään. Kaikki muu onkin sitten plussaa. Onneksi bonussektorillakin tapahtuu, ja käsissä on kaikilta kanteiltaan hiton hyvä esikoislevy.
Verrokkeja on oikeastaan aika hankala keksiä. Kotimaisista tekijöistä Penniless (People of Bulgaria) käy pariin kertaan mielessä – jollain toisella todennäköisesti ei. Erilaisten americana-tunnelmien kanssa flirttaillaan, ja soundi kiertää kevyesti myös shoegazen suuntaan.
Lopulta voimme puhua yksinkertaisesti kitaroilla, bassolla, rummuilla ja laululla esitetystä rockmusiikista, joka luikertelee vaivatta niin mieleen kuin ruumiiseen, muttei helpolla niistä pois.