Arvio: Kun proge ja jahtirock kohtaavat The Beatlesin – Cosmic Cathedralin kokeneiden konkarien soitto on taidokasta, groovaavaa ja vaivatonta

Arvio julkaistu Soundissa 5/2025.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Cosmic Cathedral
Deep Water
Insideout

Nyt ei todellakaan olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kosmises­sa katedraalissa hääräävät nimittäin laulaja Neal Morse (ex- Spock’s Beard, Transat­lantic, Flying Colors), rumpali Chester Thompson (The Mothers of Invention, Genesis, Phil Collins), kitaravirtuoosi Phil Keaggy (Glass Harp) ja basisti Byron House (Robert Plant, Alison Krauss). Kokoonpanosta voikin jo aavistella, mitä on luvassa.

Bändin mukaan sen musiikissa proge ja jahtirock kohtaavat The Beatlesin, mikä on osuva tiivistys. Lähes 70-minuuttinen levy koostuu viidestä kappaleesta, joista koko­naiskestosta yli puolet vievä nimi­järkäle on jaettu yhdeksään osaan. Tarvittaessa nelikko hallitsee myös ytimekkyyden, kuten radiosoitto­mittaisessa I Won’t Make It -her­kistelyssä, johon on saatu ladattua tunnetta senkin edestä.

Kuten konkareilta voi odottaa, soitto on äärimmäisen taidokasta, groovaavaa ja vaivatonta. Musiikki on syntynyt jammailemalla, mutta se ei ole päämäärätöntä briljeeraa­mista vaan progekoukeroineenkin helposti lähestyttävää. Tuotanto on sopivan modernia mutta silti läm­mintä. Jokainen musikantti loistaa tontillaan kappaleita ja kokonai­suutta palvellen, ja laulustemmat ovat hunajaa korville.