Nyt ei todellakaan olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kosmisessa katedraalissa hääräävät nimittäin laulaja Neal Morse (ex- Spock’s Beard, Transatlantic, Flying Colors), rumpali Chester Thompson (The Mothers of Invention, Genesis, Phil Collins), kitaravirtuoosi Phil Keaggy (Glass Harp) ja basisti Byron House (Robert Plant, Alison Krauss). Kokoonpanosta voikin jo aavistella, mitä on luvassa.
Bändin mukaan sen musiikissa proge ja jahtirock kohtaavat The Beatlesin, mikä on osuva tiivistys. Lähes 70-minuuttinen levy koostuu viidestä kappaleesta, joista kokonaiskestosta yli puolet vievä nimijärkäle on jaettu yhdeksään osaan. Tarvittaessa nelikko hallitsee myös ytimekkyyden, kuten radiosoittomittaisessa I Won’t Make It -herkistelyssä, johon on saatu ladattua tunnetta senkin edestä.
Kuten konkareilta voi odottaa, soitto on äärimmäisen taidokasta, groovaavaa ja vaivatonta. Musiikki on syntynyt jammailemalla, mutta se ei ole päämäärätöntä briljeeraamista vaan progekoukeroineenkin helposti lähestyttävää. Tuotanto on sopivan modernia mutta silti lämmintä. Jokainen musikantti loistaa tontillaan kappaleita ja kokonaisuutta palvellen, ja laulustemmat ovat hunajaa korville.