Kitaristi-säveltäjä Lauri Kallion loistava sooloalbumi iskee suoraan sinne, missä instrumentaalimusiikki on vahvimmillaan. Tulkinnoille avoin maisema jättää kuulijalle vastuuta ja vapautta etsiä tarinat sekä niille merkitykset. Sitäkään ei tosin tarvitse tehdä, voi vain olla ja nauttia.
Kallio on osoittanut esimerkiksi Pambikallion puolikkaana olevansa paitsi erinomainen soittaja myös luontainen tuottajahahmo, joka ajattelee kaikkea mikä soi, mutta myös sitä, mitä ei tarvita. Cats, Turtles and Other Creatures -levyllä on tehty tärkeä valinta. Soitetaanko kitaraa vai tehdäänkö musiikkia? Teknisesti pätevien muusikoiden kohdalla kysymys on hankala. Mitä painotetaan?
Kallion kosketuksen vaivattomuus kertoo mittavasta pinnanalaisesta tekniikka-arsenaalista. Olennaista on kuitenkin musiikin tunne ja tunnelma. Melodista selkeyttä ei uhrata pupellukselle. Yksityiskohtien herkällä sommittelulla vaivoin rakennettua hohdetta ei rikota kertaakaan vääränlaisella irrottelulla.
Mielessä risteilee hervoton mielleyhtymien vyöry maailman ihaninta musiikkia. David Axelrodin uljas orkesterifunk, italialaisen elokuvamusiikin kuolematon 1970-luku, afrobeat, Alice Coltranen ja kumppanien spirituaalinen jazz, hämymusiikin ja funkin eetos, jossa ruumiillinen fiilistaso ja taidollinen vaativuus mahtuvat samaan tilaan…
Tämä kaikki leijailee jossain Kallion musiikin liepeillä pysytellen kuitenkin riittävän välimatkan päässä. Lauri Kallion ja soittajakatraan luoma ihmeellinen tunnelma on tyystin heidän omaa ansiotaan.