Neljännesvuosisata sitten perustettu tamperelaisyhtye julkaisi ensimmäiset albuminsa melko nopealla sykkeellä, mutta sittemmin julkaisutahti on rauhoittunut.
Bändi on ottanut vaikutteita legendaarisilta bändeiltä kuten Popedalta ja Kissiltä, ja sen kyllä kuulee. Varsin perinteistä rockia soittava Lemmenpyssyt ei herätä suuria tunteita suuntaan jos toiseenkaan.
Vaihtelevaan tahtiin soitetut balladit ja nopeatempoisemmat biisit eivät ikävä kyllä luo riittävää variaatiota kuulijan mielenkiintoa herättämään. Kappaleet kuten (Tämä ei ole) Rakkauslaulu tai Rauhaa & rakkautta ovat kuin täytettä soittolistalle, joka jäisi muuten liian lyhyeksi.
Vaikka rocklevyn lyriikoiden kirjoittaminen tai lähes jokaiseen biisiin lisättävän kitarasoolon värkkääminen ei ole varsinaista rakettitiedettä, Lemmenpyssyjen kappaleet ovat täynnä väsyneitä kliseitä, niin melodioiden kuin sanoitusten osalta. Hattua on nostettava Kerosiinii-avauskappaleelle, joka harmi kyllä nostaa riman loppulevyn osalta turhan korkealle.