LEMMENPYSSYT: Lemmenpyssyt II

Arvio julkaistu Soundissa 08/2007.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Lemmenpyssyjen Kissin hardrockia, Hellacoptersin moottorigroovea ja 80-luvun AC/DC:n heavyboogieta ankarimpaan Popeda-jyystöön yhdistelevä musiikki ei ainakaan pyytele anteeksi. Armoton ammattikoulu­jytä rullaa irtonaisesti ja on nykymaailmassa tervetullut vastakohta goottilaisen kohtalokkaasti meikkaaville tamperelaisrokkareille.

Arvio

LEMMENPYSSYT
Lemmenpyssyt II
Kioski Rec

Lemmenpyssyjen Kissin hardrockia, Hellacoptersin moottorigroovea ja 80-luvun AC/DC:n heavyboogieta ankarimpaan Popeda-jyystöön yhdistelevä musiikki ei ainakaan pyytele anteeksi. Armoton ammattikoulu­jytä rullaa irtonaisesti ja on nykymaailmassa tervetullut vastakohta goottilaisen kohtalokkaasti meikkaaville tamperelaisrokkareille. Junttariffeissä ja hoilotuskertseissä on imua, joka luultavasti pistää älykköpopparinkin niskan nytkymään. Manselainen junttijytä potkii.

Kynnyskysymykseksi nousevat yhtyeen sanoitukset. Ne ovat kuin suomennettua Kissiä. Niissä lauletaan tyttöjen meikeistä, vaatteista, kävetyyleistä ja niiden vaikutuksesta miespuoliseen laulajaan. Sinänsä tämä on juuri oikea linjaus, mutta tekstit toistavat toisiaan aivan liian tylsästi. Monesti tuntuu, että valitusta aihepiiristä on kirjoitettu muutama riimi, koska ”jotain tässä on kai laulettava”. Pitkäsoiton mitassa se tekee Lemmenpyssyistä vaikeaa kuunneltavaa.

Nahkatakkinen tyttö ei ole Dingo-laina, ja sen tekstissä on saavutettu syvempi yrittämisen taso, jota kaipaisi laajemmalti. Nyt vasurilla hutaistut sanoitukset ja kireähköt laulutulkinnat estävät nauttimasta reteän pätevästä hardrockjyystöstä.

Lisää luettavaa