Kuinka monen filtterin läpi Lemmenpyssyjen yksinkertaisen, mutta lukuisilla sivumerkityksillä ladatun kukkopoikarockin täytyy kulkeakaan ennen kuin selkiytyy, onko bändi rouhein rokuporukka sitten glam rock -vaiheen Tehosekoittimen vai jälleen yksi lenkki loppumattomassa onnenonkijoiden ketjussa.
Homman pitäisi olla simppeli: tennistossuihin ja leveisiin lahkeisiin vipinää saavaa rockia Kissin ja muiden aikalaisten tapaan. Paletti on ehditty sotkea niin moneen kertaan, ettei aina tiedä kuka soittaa samoja sointukulkuja itseironisella kierteellä, kuka nostalgiasyistä, kuka typeryyttään, kun ei ole perehtynyt rockiin sitten Use Your Illusioneiden.
Lemmenpyssyt tuntuu skipanneen suoran huumorin, mikä ainoa oikea tapa onkin. Vahinko on jo kuitenkin ehtinyt tapahtua. Älyttömintä on, että aitouden uskotaan tulevan ponnettomista soundeista ja alisuorittavasta solistista.
Tampereen Hervantaa henkisenä kotipaikkanaan ylpeänä esittelevä Lemmenpyssyt on sisällyttänyt levylleen niin paljon Kiss-lainauksia ja popedamaista junttirockia, että kolmannen luokan limudiskossa vuonna 1984 se olisi saanut ainakin poikiin vipinää.