Messy oli viime vuoden pophelmi. Osittain Tiktokin ansiosta megahitiksi kasvanut kappale nosti levytysurallaan jo hyvässä vauhdissa olleen brittiartistin Lola Youngin viimein suurten massojen tietoisuuteen. Samalla se todisti jälleen kerran, että tarttuvaan kappaleeseen riittää kaksi sointua, kun päälle on saatu näppärät melodiat ja persoonallinen lauluääni.
Viehättävän sottaisen imagon löytänyt Young näyttäytynee monelle niin sanotusti aitona ja rehellisenä fanituksen kohteena. Hänen rouhea ja sielukas äänensä vahvistaa mielikuvaa.
Youngin kolmannen levyn ensimmäinen varsinainen biisi Fuck Everyone yhdistää kevyitä punksävyjä feministiseen rietasteluun jälleen kerran makoisin melodioin. Kappaleiden pohjaratkaisut läpi levyn ovat Messyn tavoin varsin yksinkertaisia, mutta soundeissa on ihastuttavaa monipuolisuutta. On ruttuista synaa, retrohenkisiä bändisoittimia ja ilmavampiakin ratkaisuja, joiden alla kopsuttelevat yleensä lofi-henkiset rummut.
Tulee olo, että tässä se lähipubissa lauleskellut kulmakunnan suosikki nyt valloittaa maailmaa. Samastuttavasti, mutta ihan helvetin taitavasti.