Arvio: Luukas Oja sai räiskyvän live-energiansa taltioitua levylle – Tytöt pitää hauskaa soi räyhäkkäästi ja vapau­tuneesti

Asennetta ja tarttuvuutta on aina löytynyt, mutta nyt ote pitää entistäkin tiukemmin.
Arvio julkaistu Soundissa 1/2026.
Kirjoittanut: Aki Nuopponen.

Arvio

Luukas Oja
Tytöt pitää hauskaa
Playground

Jumalauta, miten rouheat kitarasoun­dit! Helvetti mitä riffejä! Voihan perkele kun muuten toimii!

Luukas Oja potki persustani on­nistuneesti jo Väritetty todellisuus -debyytillään (2020). Silti en olisi uskonut, että viisi vuotta myöhem­min bändi ottaa niskalenkin ihan silkalla roisilla rockilla. Asennetta ja tarttuvuutta on aina löytynyt, mutta nyt ote pitää entistäkin tiukemmin.

Kun nelosalbumi Tytöt pitää hauskaa soi räyhäkkäästi ja vapau­tuneesti, tuntuu siltä, että bändi on näissä soinnillisissa maisemissa juuri omimmillaan. Nyt annetaan palaa siihen malliin, ettei Jessica Kräkinin ja Iita Ylösen laulujen sekä bändin tiukan triosoiton rinnalle kaipaa mitään ylimääräisiä krume­luureja. Ehta rocksoitto riittää.

Tykeimmät vedot Turpa kii, Älä tapa ja O-ou ovat jo ennen keikkoja liveklassikkoja, eivätkä pohdiske­levammat On vain aikaa, Veljelle ja Prinsessa ja koira jää yhtään tyl­semmiksi. Bändi uskaltaa olla sekä kova että pehmeä. Se sanoo mitä ajattelee.

Luukas Oja on nyt vanginnut räiskyvän live-energiansa täysin studioalbumin kansien väliin.