Levyarvio: Kuin punkbändiksi taiottu Ultra Bra – Luukas Oja on uutta suomalaista rockia parhaimmillaan

Luukas Oja
Lähdinkö liian varhain
Playground

Joensuulaislähtöisen Luukas Ojan syntytarina ei ole kaikkein tavallisin. Jo Väritetty todellisuus -debyytistä (2020) kiitetyn viisikon ronskina ja taatusti kuuluvana ytimenä remeltävät alkujaan akustisena kaksikkona lauluja tehneet Jessica Kräkin ja Iita Ylönen. Iivari Nenosen, Ilkka Nanouchen ja Olavi Tantun mukaantulon myötä Luukas Ojasta muotoutui vahvaa punk-energiaa ja -asennetta huokuva rockbändi.

Luukas Ojan lauluissa ympäröivä maailma ja ihmisuhteiden haasteellisuus yksilön sisäisine tunnemyrskyineen kietoutuvat monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Kertosäkeiden iskevyys, vahvat melodiat ja idearikas soitto vakuuttavat läpi levyn. Bändin avara ilmaisu taipuu tarvittaessa niin progehtavaan kuin metallisempaankin rypistykseen. Syntsaa ja tanssibeatiäkin vilauttavan Poissa kappaleen rivit ovat kevään myötä tulleet aiottuakin enteellisemmiksi. ”Poissa rauha vaik’ kaikkialla hiljenee, sammuu aika valomeren kirkkauteen”.

Luukas Oja ja Lähdinkö liian varhain ovat uutta suomalaista rockia parhaimmillaan. Silläkin uhalla, että lyriikat ja Kräkinin ja Ylösen vimmainen laulu saavat paikoin kuvittelemaan miltä punkbändiksi taiottu ja jäsenistöltään alle puoleen karsittu Ultra Bra olisi voinut kuulostaa.