Arvio: Luukas Oja lunastaa odotukset – debyytillä on niin tarttuvia biisejä, että melkein ärsyttää

Luukas Oja
Väritetty todellisuus
Playground

Luukas Oja ei ole yhden artistin taiteilijanimi, vaan sen takaa löytyy nuori ja nälkäinen rockyhtye, jonka singlejulkaisut saivat odotukset ensimmäistä albumia kohtaan kasvamaan korkealle. Ilahduttavasti kaikki odotukset myös lunastetaan.

Väritetty todellisuus on ytimekkääseen pakettiin ladattua pirun tarttuvaa, energisesti rokkaavaa ja punk-asenteella soitettua kitarapoppia. Ja kun sanon tarttuvaa, todella tarkoitan sitä – esimerkiksi Luukasoja, Ei on ei ja Ostan, ostan ovat sellaisia korvamatoja, että melkein ärsyttää. Levyn kuuntelemisen jälkeen olen päivittäin havahtunut hyräilemään mielessäni ”Ihmiset on sun käyttötavaraa / Kasa luita vaan, kasa luita vaan…

Väritetty todellisuus on ytimekkääseen pakettiin ladattua pirun tarttuvaa, energisesti rokkaavaa ja punk-asenteella soitettua kitarapoppia.

Luukas Oja sai alkunsa, kun lukioikäiset kämppikset Jessica Kräkin ja Iita Ylönen perustivat akustisen duon tuntojaan purkaakseen. Tätä akustista taustaa vasten ei siis olekaan ihme, että kappaleet tuntuvat mietityiltä ja niistä löytyy enemmänkin syvyyttä ja tasoja, kun katsoo tarkemmin särökitaravallien taakse. Tarinankertoja- ja lauluntekijätausta näkyy ja kuuluu varsinkin sanoituksissa, jotka eivät ole pelkkää hölynpölyä vaan samaistuttavia, freesisti ja suoraan kerrottuja tarinoita ja kokemuksia ihmissuhteista, sosiaalisesta mediasta, materialismista, seksuaalisesta häirinnästä ja ylipäänsä tavallisen (nuoren) ihmisen elämää koskettavista asioista. Huumoriakaan ei ole unohdettu, mutta se ei onneksi ole alleviivatun kieli poskessa viljeltyä.

Levyn ainoa kauneusvirhe on oikeastaan rouhea ja rosoinen tuotanto ja äänimaailma, joka sopii kyllä sinänsä oikein hyvin bändin vimmaiseen tyyliin, mutta nämä mainiot ja oivaltavat tekstit ja lauluosuudet tahtovat nyt jäädä musiikin jalkoihin.

Debyytin perusteella Luukas Ojalle voi povata ja toivoa erittäin pitkää ikää. Kenties jatkossa orkesteri uskaltaa myös tuoda itsestään enemmän esille suoraviivaisen rokin lisäksi muitakin puolia ja sävyjä, joita väläytellään jo esimerkiksi Vielä tänään -kappaleessa.