Marianas Restin edellinen levy Auer (2023) loisti eritoten martaansynkän jälkimetallisen paatoksen sekä vanhaan Katatoniaan viittoneen, yhtä lailla tanakansuoraan komppaukseen kuin melodia-annosteluun perustuvan etenemisen merkeissä. Toiveena oli, josko bändin ilmaisu taittuisi jatkossa enemmän näihin suuntiin. Melokuoloahan nimittäin piisaa, ja niin piisaa melodista tuomiotakin.
Näille ominaisin asein kotkalaisbändi nyt joka tapauksessa ammuskelee, mutta onneksi ruuti on kuivaa. Mikäli tunnekeskuksen moukaroinnin puitteissa levyn kärkikappaleeksi luettavan Dividedin, sitä seuraavan Again into the Nightin tai Diamonds in the Roughin sävelet eivät saa käsivarsiesi karvoja pystyyn, sinua ei ole tehty tämäntyyppiselle metallimusiikille.
Sävelillä maalailu on sinällään suomalaisten melodeath-partioiden levyiltä tuttua – tietyt surunuotit vain toistuvat, minkäs tuolle teet. Marianas Restiin tuo kuitenkin oman vivahteensa post-hardcore-ympyröistä muistuttava pohjavimma, joka on suurelta osin laulaja Jaakko Mäntymaan ahnaan karjunnan ansiota.
Jos kontrastia käytettäisiin hyväksi jollain mystisellä tapaa vielä tehokkaammin, oma lokero olisi entistä vahvempi. Helposti se kestää ravistelua nytkin, joskin ”vastaavaa” on ollut tarjolla sen verran paljon, että arvosanaa sai pohtia monen monta kuuntelua. Kyllä se neljäskin tähti on lopulta pakko luovuttaa.
