Alkuun on täysin selvää, että Marianas Rest tekee hyytävän kylmää metallia, jossa doomahtavat melodiat viiltävät syvältä, metallisimmat riffittelyt ovat intensiivisiä ja koko ajan ollaan täysin äärirajoilla. Sitten kylmyys alkaakin osoittautua kädenlämpöiseksi, viiltely tehdään veitsen tylsällä puolella ja äärimmäisyydet saavat vain turtumaan.
Marianas Restin metallissa on siis kaikki kohdallaan, mutta välittyvät asiat ovat koko albumin mitassa aivan päinvastaisia kuin mihin bändi kurottaa. Kaiken pitäisi olla niin melankolista, että kyyneleitä virtaisi poskille yhdessä hetkessä, kunnes rajummat purkaukset saavat puremaan hammasta. Näin ei vain meinaa millään tapahtua.
Jotenkin Auerilla soiva Marianas Rest jää hieman etäiseksi ja voimattomaksi, vaikka se huutaa lähes koko ajan päin näköä ja yrittää tartuttaa sitä syvintä murhettaan kuulijaan. Monen sävellyksen toivoisi olevan ennemmin lakonisen toteava kuin tarpeettoman rimpuileva. Koko albumia vaivaa hyvin omituinen dynaamisuuden puute.
Marianas Rest maalaa kaiken särövallin taustalla upeita maisemia, mutta seisoo itse omien teostensa edessä.
