Levyarvio: Tiivistunnelmaisella doom/death-levyllä raskastelu sulaa yhdeksi köntiksi – Marianas Rest hukkasi monipuolisuutensa

Marianas Rest
Fata Morgana
Napalm

Kotkassa vuonna 2013 perustettu Marianas Rest soittaa melankolisen synkkää ja raskassoutuista melodista doom/death metalia, jota se tarjoilee nyt uransa kolmannen pitkäsoiton merkeissä.

Fata Morgana jatkaa hyvin samoilla linjoilla edellislevy Ruinsin (2019) kanssa. Kiireetöntä, pitkiä kaaria isolla pensselillä maalaavaa, uhkaavaa ja synkkää raskastelua, jota maustetaan muun muassa kuulain melodioin, tuplabassarijuoksutuksin ja puheosuuksin. Tunnelma on niin tiivis, että sitä voi leikata veitsellä ja sama painostavuus kantaa läpi pitkän levyn. Tämä voidaan lukea sekä vahvuudeksi että heikkoudeksi.

Tunnelataus on kyllä voimakas, mutta se muuttuu tasapaksuudeksi, kun kappaleet sulautuvat yhdeksi isoksi köntäksi, josta ei painu mitään erityistä mieleen. Parhaiten muistijälkiä onnistuvat jättämään instrumentaali Horrokseen ja Advent Of Nihilism, mutta muuten albumilla ei ole paljon sellaista, joka saisi sen selvästi erottumaan lajitovereidensa runsaasta joukosta.

Kritiikistä huolimatta levyllä on ansioitakin, mutta ainakaan tässä osoitteessa siitä ei saanut yhtä paljon irti kuin monipuolisemmista edeltäjistään, debyytti Horror Vacuista (2016) tai Ruinsista.