On huojentavaa tietää, että nopeasti muuttuvassa maailmassa on joitakin asioita, jotka ovat ja pysyvät. Marko Haaviston roadtrip ensin ”vara-Baddingina”, sittemmin ihan omana itsenään, on kestänyt jo melkein 40 vuotta, eikä uusinta albumia erota Poutahaukkojen debyytistä kuin korkeintaan Haaviston karaistuneen lauluäänen perusteella.
Onnentalo on sitä itseään, supisuomalaista beat-iskelmää ja härmä-kantria, Agents-yhtyeen perintöä. Laulujen elämänmakuiset tekstit ammentavat syvältä suomalaisen iskelmän folkloresta, mutta niissä on silti vahva omakohtainen, sympaattinen tarinankerronnan maku.
Ruotsissa countrysta – joka joskus oli boomereiden musaa – on tullut muodikasta nuorisomusiikkia. Maailmalla country-vaikutteet vyöryvät popin valtavirtaan Beyoncén ja Lana Del Reyn julkaistessa country-levyt. Haaviston normicore-musiikki ei ole muuttunut, vaan kulttuuri ympärillä on luupaten loputtomissa retrosykleissä ja keksien uusia muoteja eilisen aineksista. Milloin nähdään meillä päin country-buumi? Siinä kultissa Marko Haaviston pitäisi olla väärinymmärretty nero.
Onnentalon biiseistä ehkäpä paras Elämä on valintoja kertoo perinteisen häviäjän tarinan tuorein sanankääntein ja yllättää iloisesti kertosäkeen reggae-kompillaan. Olihan se siellä, yksi uusi vaikutin!