Arvio: Metal De Facto tuo tykittelynsä kylkeen yhä enemmän sävyjä, teatraalisuutta ja tarinankerrontaa

Kaikki Land of the Rising Sunin kakkososan sävellykset ovat erinomaisia, mutta kokonaisuudesta saisi irti vielä enemmän paremmalla biisijärjestyksellä.
Arvio julkaistu Soundissa 2/2026.
Kirjoittanut: Elli Muurikainen.

Arvio

Metal De Facto
Land of the Rising Sun – Part 2
Reaper

Kotimaisen Metal De Facton missio tehdä power metalista jälleen mahtavaa on edennyt kolmanteen albumiin. Kuten nimikin kertoo, levy jatkaa toissa vuonna ilmestyneen ensiosan aloittamaa Japani-konseptia.

Tekijämiesten yhtye on kulkenut pitkän matkan Im­perium Romanumin (2019) power-tulituksista, mutta perusasioita ei ole missään nimessä unohdettu. Esimerkiksi singlet Across the Milky Way ja Gojira käyvät jalan alle väkisin ja menevät heittämällä bändin kovimpi­en biisien listalle.

Tykittelyn kylkeen on kuitenkin tuotu entistä enemmän sävyjä, teatraalisuutta ja tarinankerrontaa. Eepoksellisempaa puolta esitellään muun muassa lähemmäs yhdeksänminuuttisessa Sengakuji Templessä – joka on lätkäisty suvereenisti levyn avausraidaksi.

Albumin suurin haaste on niinkin hassu asia kuin biisijärjestys. Kaikki rajuimmat kaahaukset on sijoitettu yhteen ryppääseen levyn alkupuolelle, kun taas loppupään kappaleet ovat huomattavasti polvei­levampia ja vaativat keskittymistä.

Kaikki sävellykset ovat erinomaisia, mutta kokonaisuudesta saisi irti vielä enemmän, jos menevämpi ja haastavampi materiaali olisi parem­massa tasapainossa.