Seitsemän vuotta siinä meni, mutta Sata Kaskelottia on palannut. Suomenkielisiä metallitulokkaita ei ilmaannu enää entiseen malliin, joten stoner-joukon paluu ei haittaa lainkaan.
Vaikka aikaa on kulunut, Sata Kaskelottia ei ole muuttunut liiaksi. Metallia möyritään yhä stonerin psykedeelisemmällä laidalla, eikä Mastodon- ja Stam1na-mielleyhtymiltä voi välttyä. Vaikka bändi varmasti haluaisi vertauksista eroon, Kaskelottien eduksi on sanottava, ettei niillä tarkoiteta mitään pahaa.
Kun alkaa olla sinut sen kanssa, että laulaja Eetu Kauppisen äänenkäytössä on yhä runsaasti hyyrysmäisyyksiä, bändin omat piirteet alkavat pulputa pinnalle. Kaaos, toivo ja todellisuus on parhaimmillaan helvetinmoisella groovella ja huurulla soitettua menoa, mutta myös kappaleet itsessään ovat hienoja.
Albumilta löytyy muutamia kömpelömpiä hetkiä, varsinkin melodisemmista kertosäkeistä. Eritoten Solaasi ja Raskaan veden puisto psykedeelisine kitaroineen ja raskaine vyörytyksineen kuitenkin osoittavat, että Sata Kaskelottia saattaa olla oikeasti uudelleensyntynyt. Sukella pohjaan on puolestaan ihan silkkaa hittimateriaalia.
