Alkuun on paljastettava tietty totuus: minä haluan ylistää Einiä. Kaikki Einissä on minusta ihanaa.
Mun vuosi on täsmällisesti tuotettu Eini-paketti, joka pyrkii hyödyntämään kaiken sen nosteen, jota etenkin artistin Vain elämää -vierailu on viime aikoina tuottanut. Rytmi on vahvaa, sanoituksissa on itsevarmuutta huokuvaa sanomaa ja laulua on käsitelty varsin voimakkaasti.
Vähempikin synteettinen ote olisi itse asiassa riittänyt, mutta hyväksyn silti tuottaja Jonas Olssonin ratkaisut. Nyt ei ole selvästikään jätetty mitään sattuman varaan, vaan napit ovat häpeilemättömän kaakossa.
Eini on kaikkien iskelmäperinteiden mukaisesti nimenomaan tulkitsija. Muut tekevät kappaleet, mutta tämä nainen ottaa ne omikseen – tällä haavaa turboahdettuna versiona Kaija Koosta. Taustalla loistavat sinivalkoisen nostalginen melodiantaju ja lämpö, joka on silkkaa ajattomuutta.
Haluaisin olla mukana niillä etkoilla, joilla lauletaan Tyttöjen kesken -balladin herkkiä sanoja. Sitten pyyhitään kyyneleet, biitti voimistuu, minimekko suoristetaan ja ollaan valmiina hehkumaan. ”Tehkää tilaa säärilleni.” Tätä(kin) on naiseuden voima!