Arvio: Näin aikuista itsetutkistelua ja omien motiivien puntarointia ei valtavirtaräpissä juuri kuule – Dave on syvällinen ja viihdyttävä moderni saarnamies

The Boy Who Played the Harpin tuotanto on kermaista ja terävän lyyrikon aiheet järeitä.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Dave
The Boy Who Played the Harp
Neighbourhood

Dave toi kuusi vuotta sitten julkaistulla Psychodrama-esikoisellaan brittiräppiin uuden kielellisen skarppiuden ja runollisuuden tason. Nyt Top Boy -sarjassa näyttelijä­nä breikannut virtuoosi iskee toisella pitkäsoitollaan.

Levyn tuotanto on kermaista, ja terävän lyyrikon aiheet ovat järeitä: historia, uskonto, seksuaalinen väkivalta ja moraali, niin yhteiskunnallinen kuin kertojan oma. Näin aikuista itsetutkistelua ja omien motiivien puntarointia ei valtavirtaräpissä juuri kuule.

Vierailijat kuten poppari James Blake, afrobeats-tähti Tems ja kon­kariräppäri Kane ”Kano” Robinson istuvat luontevasti Daven kuvioihin. Viimeksi mainitun kanssa toteutettu räpäytysdialogi Chapters 16 on Top Boy -faneille silkkaa mannaa. Tv-maailman viholliset Modie ja Sully sylkevät nyt kimpassa ja Lontoo on taatusti tulessa! Soolona räpätty albumin nimikkoraita on lopullinen niitti.

Harppua soittavaan Raamatun kaimaan päättyvä historiavyörytys peilaa menneisyyttä nykyhetkeen nerokkaasti. Dave on karismaattinen, syvällinen ja viihdyttävä moderni saarnamies.