Arvio: Ne Lintuizet saavuttaa keskitien Pekko Käpin, Kielo Kärkkäisen, Laura Moision ja Lauri Myllymäen erilaisten tyylien välillä

Arvio julkaistu Soundissa 5/2025.
Kirjoittanut: Niko Peltonen.

Arvio

Ne Lintuizet
Uusi huone
Texicalli

Ne Lintuizet = The Byrds? Suomifolkin uusi superbändi kertoo avoimesti yhdistelevänsä kotoperäisiä ja amerikkalaisia vaikutteita, mihin nimitulkinta sopisi luontevasti.

Tällaisia usean erillään meri­toituneen muusikon kokoonpa­noja perusteltiin niin meillä kuin maailmalla ahkerimmin 1960-luvun lopulla sekä seuranneella vuosi­kymmenellä. Pekko Käpin, Kielo Kärkkäisen, Laura Moision ja Lauri Myllymäen porukkaa yhdistää men­neeseen lähinnä vapaan tekemisen eetos ja mieltymys yhdessä laula­misen ja musisoinnin iloihin.

Lopputulos tuskin shokeeraa ketään asianomaisten omien tuo­tantojen ystävää, mutta jokin kes­kitie tässä on aika erilaisten tyylien välillä saavutettu. Esimerkiksi Käpin jouhikon ja laulusoundin tunnis­taa toki aina, mutta harvoin niitä kuulee näin keveissä yhteyksissä. Sama pätee koko porukkaan, eihän kukaan heistä ole tunnettu näin välittömästä kimppasoittelusta

Uusi huone ei ole silti mitään hilipatihippaa. Levyllä otetaan aika vahvasti kantaa esimerkiksi moder­nin elämän putkimaiseen tyhjyy­teen. Toisaalla Lintuizet kanavoi elämisen vereslihaista herkkyyttä ja syvää inhimillisyyttä.

Niin, meininki on aika hippi­mäistä. Se on tervehdyttävää, mutta jokin askel sivuprojektista suuruu­teen jää mukavalla levyllä vielä ottamatta.