Arvio: Pagan Altarin suitsukkeet palavat voimakkaasti

Arvio julkaistu Soundissa 5/2025.
Kirjoittanut: Toni Keränen.

Arvio

Pagan Altar
Never Quite Dead
Dying Victims

Joitain yhtyeitä on nautinnollista hehkuttaa, ja Pagan Altar kuuluu tähän joukkoon. Jo brittiryhmittymän tarina on niin inspiroiva, että bändille haluaa vain hyvää.

Lontoossa vuonna 1978 perustettu bändi yhdisti alkuaikojen heavy me­talin tunnelmia doomin esoteeriseen painostavuuteen. Terry ja Alan Jonesin, isän ja pojan, perustama yhtye lopetti jo vuonna 1985, mutta jälkeenjääneet nauhoitukset alkoivat levitä maail­malla. Vuonna 1982 nauhoitettu Volu­me 1 julkaistiin lopulta 1998.

Kuluvalla vuosituhannella Pagan Altar koottiin uudelleen, ja sen jul­kaisut ovat olleet pääosin vanhan materiaalin uudelleentallennuksia. Isä-Jones kuoli syöpään ennen kuin edellinen levy, uudesta materiaa­lista koostunut Room of Shadows (2017), ehti ilmestyä.

Draamallisesti hienointa olisi, että Never Quite Dead osoittautuisi näiden vaiheiden jälkeen mestari­luomukseksi. Ja onneksi niin käy! Jo tässä vaiheessa on selvää, että sinkkunakin julkaistu Saints and Sinners kisaa vuoden biisin titte­listä, eikä muukaan materiaali jää paljon jälkeen.

Suitsukkeet palavat Alan Jone­sin johdolla voimakkaasti. Kaiken kruunaa Brendan Radiganin vahva, hieman Bruce Dickinsonista muis­tuttava laulanta.