…And Oceans oli aikoinaan mielenkiintoinen linjanvetäjä black metal -piireissä, ja vaikka bändi piti pitkän tauon, sen kunnianhimo oli säilynyt ennallaan. Parin vuoden takaisen paluulevy Cosmic World Motherin kohdalla bändin puhuttiin jatkaneen siitä, mihin se oli jäänyt. Lattean kuuloinen lause pitää paikkansa uudenkin levyn kohdalla, mutta sellaisenaan tuomio olisi epäreilu.
As In Gardens, So In Tombs muistuttaa edelleen paljon ysärivuosien bläkkistä, luonnollisesti …And Oceansin kohdalla siellä tyylisuunnan selvästi kiinnostavammalla puolella, mutta bändi ei ole jäänyt tuleen makaamaan. Siksi pintapuolinen tarkastelu ei anna lainkaan riittävää käsitystä yhtyeen nykytilasta. Orkesteri leikittelee melodioilla ja etenkin koskettimien suomilla mahdollisuuksilla vaikka miten, ja sävellysten laveat näköalat tarjoavat yhtyeelle paljon mahdollisuuksia, joita se myös ansiokkaasti käyttää hyödykseen. Bändin testihenkisyys ulottuu jopa niin pitkälle kuin komppipellin rytmiseen ilotteluun. Siksi kuulija saa olla valppaana, sillä pinnan alla kuohuu ja tapahtuu paljon.
…And Oceans ei ole pelkästään raikas tuulahdus menneestä, vaikka se sellaisena pitkälti näyttäytyy kaikista uuden levynsä ansioista huolimatta. Bändin näkemyksellisyyden soisi astelevan röyhkeämmin esiin, sillä moinen rohkeus palkittaisiin aivan varmasti.
